Tarinoita, novelleja, runoja ja myös laulun aiheita. Tekstit omia, biisit Sunolla.
Sitä kaipaan himoiten
Itseäni kestä en
Do it now! huutaa sisälläni mun
Ootan hetkeä kun
Taas pääsisi köysiin
Antautuisin köysien valtaan
Avuttomana oisin
Nauttisin olostani
Sidotaanhan kukkiakin
tule, tule
...köydet, köydet
tule, tule...
sinä olet kutsuttu
Uuu...
Astun maailmaan,
jossa köysin mua hallitaan.
Astun maailmaan,
jossa köysiin mut sidotaan.
Solmut pienet solmitaan,
ranteisiin, jalkoihin, tiukkaan.
Silmiini huivi solmitaan,
aistini muut voimistetaan.
Tiukkaan köydet kiedotaan
vartaloon kädet solmitaan.
Jalat yhteen köydet ommellaan,
nyt en pääse liikkumaan.
Monet köydet mut nostaa ilmaan,
olen kuin ilmaa.
Ainoa tuntoni on,
kun kehoni on painoton.
Astun maailmaan,
jossa köysin mua hallitaan.
Astun maailmaan,
jossa köysiin mut sidotaan.
...köydet, köydet
tule, tule
...köydet, köydet
tule, tule...
sinä olet kutsuttu
Uuu...
Olen kutsuttu...
...tulen.
Pauliina oli taas työssään kiireinen, töitä oli ihan riittämiin. Päälimmäisenä oli erään huonekalufirman mainokset tv:hen ja lehteen. Piti taas saada mainosta molempiin medioihin.
Pauliina oli ottamassa tulosteita, kun hänen assistenttinsa tuli hänen juttusilleen. "Hei, miten näiden kuvien kanssa, halutako katsoa näitä vai laitetaanko eteenpäin?": kysyi assistentti. "Laita vaan eteenpäin, saadaan asiakkaalta pian kommentteja kuvista.:"Pauliina vastasi. "Okei, tehdään niin, skannaan ne heti asiakkaalle.:sanoi assistentti ja laittoi kuvat skanneriin. Pauliina jäi hetkeksi katsomaan ja hänen katseensa kiinnittyi assistentin ranteisiin. "Oletko loukannut ranteesi?": Pauliina kysyi. "Ee-en!:huudahti assistentti ja punastui hieman. Hän yritti peittää paidan hihalla ranteitaan, mutta ne eivät juuri peittyneet. "Oletko satuttanut jossakin?:"Pauliina kysyi. Assistentti kuiskasi hiljaa Pauliinalle:" Mieheni on shibari sitoja, ja hän sitoo minua." Pauliina oli hieman hämillään, mutta assistentti selitti asiaa, että he ovat sopineet siitä ja hän toivoo, ettei silti juttu levisi tästä. Pauliina nyökkäsi ja asteli takaisin työhuoneeseensa.
Päivä oli taas päätöksessään ja sulki tietokoneensa ja puki takkiaan päälle. Hän asteli ulko-ovea kohti ja toivotteli hyvää illan jatkoa, keitä vielä paikalla oli. Hän asteli autoonsa ja ajeli kotiaan. Kotonaan, hän riisui työasunsa ja vaihtoi mukavaan oloasuun ja asteli sohvalle. Pauliina jäi miettimään mitä se shibari tarkoittaa ja hän nappasi puhelimensa ja laittoi hakukenttään shibari. Esiin tuli kuvia köysistä, solmuista ja sidotuista vartaloista. Hän ensi kauhisteli kuvia, mutta katsottuaan pitempään, Pauliina tajusi, että kyseessä oli henkilöiden halu kokea sidontaa.
Pauliina laittoi puhelimen sivuun ja suuntasi kohti makuuhuonetta. Päivän työt kiersivät ajatuksissa, mutta sinnikkäästi Pauliina asettui vuoteeseensa ja sulki silmänsä ja vaipui uneen....
...Unessa Pauliina asteli pimeässä käytävässä. Ainoat äänet olivat hänen hengityksensä ja kenkien kopina. Hän tunsi olevan eksynyt, tietämättä mihin hän on menossa. Silti hän jatkoi kävelyään. Hän saapui oven luo, joka oli raollaan. Pauliina avasi sen varovasti ja kurkisti huoneeseen. Hän ei nähnyt ketään huoneessa, vain pieni valo loisti katossa. "Tule vain tänne.":kutsui ääni jostain. Pauliina pysähtyi paikalleen ja yritti katsoa mistä ääni tuli ja kuka se oli. "Tule vaan tänne, älä pelkää.": sanoi ääni tyynen rauhallisesti. Pauliina asteli hiljalleen kohti ääntä. Häntä vastaan tuli iso hahmo pimeässä. "Älä pelkää, en tahdo sinulle pahaa. Seuraa vain minua.":hahmo sanoi ja kääntyi ympäri. Pauliina epäröi, mutta lähti seuraamaan hahmoa.
Molemmat saapuivat isoon huoneeseen, jossa oli karvainen matto ja kynttilät eri puolella huonetta. Hahmo tarttui Pauliinaa kädestä ja talutti hänet hänet keskelle mattoa. "Asetu polvillesi siihen matolle": hahmo sanoi rauhalliseen, mutta silti käskevästi. Pauliina asettui matolle. Hän katseli ympärilleen, mutta pian hänen silmiensä eteen sidottiin liina. Pauliina hämmentyi, mutta jäi odottamaan mitä tapahtuisi.
Hahmo kuiskasi Pauliinan korvaan hiljaa:" Älä pelkää, en tee sinulle pahaa." Pauliina sävähti ääntä, mutta odotti jännittyneenä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hahmo tarttui Pauliina oikea käden ranteesta ja veti sen selän taakse. Pian siihen kierrettiin pari kierrosta köyttä ja solmu. Hahmo tarttui vasempaan käteen ja veti sen myös selän taakse ja siihenkin ranteeseen kiertui pari kierrosta köyttä ja solmu. Hahmo odotti hetken ja sitoi molemmat ranteet yhteen selän taakse. Pauliina yritti saada käsiään irti, mutta se oli jo myöhäistä.
Hahmo otti Pauliinan hellään, mutta tiukkaan syleilyyn. Sitten hahmo irroitti otteensa ja alkoi kiertää köyttä Pauliina vartalon ympäri siten, että kädet jäivät tiukasti kiinni vartaloon. Pauliina yritti hieman liikkua, mutta ainostaan jalat olivat vapaana.
Hahmo tarttui Pauliinan vartaloon ja taivutti ensin voimakkaasti mutta sitten hidastaen taaksepäin ja asetti Pauliinan makuuasentoon. Koska Pauliinalla oli side silmillä hän ei nähnyt mitään. Hahmo asettui Pauliinan eteen ja siveli rauhallisesti Pauliinan jalkoja. Yhtäkkiä hän tarttui Pauliinaa nilkoista ja levitti ne erilleen.
Hahmo kiersi molempien nilkkojen ympäri parikierrosta köyttä ja teki solmun molempiin nilkkoihin. Sen jälkeen hän veti jalat takaisin yhteen ja kiersi köydet molempien nilkkojen ympäri. Hahmo nosti Pauliinan jalat ilmaan ja alkoi kiertää köysiä Pauliinan molempien jalkojen ympäri tehden solmuja joka kierrokselle. Pian Pauliina tunsi, ettei hän päässyt liikkumaan olleenkaan. Häneen halusi päästä pois... "Ei, Ei, Ei!": Pauliina huusi ja hän heräsi unestaan. Unessa lakana oli kiertynyt hänen jalkojensa ympäri ja siksi hän tunsi jääneensä kiinni.
Seuraavana päivänä Pauliina tapasi assitenttinsa käytävällä. "Näin ihmeellistä unta, olin sidottuna köysiin:" Pauliina kertoi unestaan. Assistentti päästi pienen hymyn ja kuiskasi Pauliinalle. "Haluaisitko todella tulla sidotuksi?" Pauliina hymyili hieman arastellen:"Ehkä...milloin?"
Harmaa taivas, valo häipyy.
Sade ropisi ikkunan takana. Nainen katseli ulos ja kuunteli sateen ropinaa. Hän oli kovin odottavaisena. Huoneen oveen koputettiin ja sisään astui hovimestari. "Anteeksi rouva, onko vieraanne tulossa?": hovimestari kysyi kohteliaasti. "Kiitos Simon, kyllä he tulevat.": nainen vastasi hieman huokaillen:"Kyllä he tulevat." Hovimestari kumarsi ja oli sulkemassa ovea, mutta astui vielä takaisin huoneeseen ja kysyi:" Tuonko teille jotain?" Nainen katseli ikkunasta ja vastasi:" Katso, että salissa on kaikki valmiina ja "vierashuoneemme" on valmis. Tuo sitten minulle lasillinen kuohuviiniä. Kiitos Simon." Hovimestari kumarsi: "Kyllä, rouva!" ja poistui sulkien oven.
Nainen käveli edestakaisin huonetta, istui välillä tuolilla ja jatkoi kävelyään. Hän pysäjtyi välillä ikkunan eteen, katsoi hetken ulos ja jatkoi taas kävelyään. Askel pysähtyi, kun huoneen oveen koputettiin. "Rouva, kaikki on valmiina tapaamiseenne. Tässä juomanne, jätän sen tähän pöydälle.": hovimestari sanoi ja kumarruksen jälkeen siirtyi ovelle. "Kiitos Simon.": rouva vastasi ja asteli taas ikkunan luo. Hän katseli hetken ja siirtyi tuolille nauttimaan kuohuviiniä.
Kauempaa heijastui auton valoja huoneen peiliin. Nainen nautti viinilasistaan ja hymyili. Nyt vieraani saapuivat, mutta naisella ei ollut ollenkaan kiire nousta tuolistaa. Levottomuus oli vaihtunut rauhallisuuteen. Pian kuuluikin auton moottorin ääni, joka voimistui hiljalleen ja vaimeni sitten. Kuului auton ovien aukaisua ja sulkemista sekä hiljaista askelta sorapinnalla.
Ovikello soi, ja pian kuului hovimestarin ääni: "Tervetuloa, saanko takkinne? Rouva tulee pian. Odottaa hetki tässä." Nainen istui edelleen tuolillaan ja joi viimeistä kulaustaan viini. Oveen koputettiin ja hovimestari avasi oven:" Rouva, vieraanne ovat saapuneet." Nainen asetti lasinsa pöydälle:"Kiitos Simon, tulen aivan pian." Hovimestari poistui huoneestaan. Nainen nousi tuolistaan ja käveli peilin eteen. Hän ehosti hieman meikkiään, heilautti hieman päätään nähdäkseen omien hiuksiensa liikkeet. Sitten hän astui muutaman askeleen taaksepäin nähdäkseen hopeisen iltapukunsa. Hän katseli hetken peilistä ja lähti kohti huoneen ovea.
Korkojen kopina ääni täytti muutoin hiljaisen talon. Nainen astei arvokkaasti portaita alas ja käveli kohti vieraitaan. Vieraat olivat mies ja nainen. Mies oli pukeutunut tyylikkäästi pukuun ja naisella puolireiteen ulottuva mekko ja reisipituiset saappaat.
Korkojen kopina vaimeni, kun nainen asettui miehen eteen. "Hei, olen Rita." Hän katseli miestä silmiin ja hymyili. Mies oli vastaamassa, mutta Rita painoi sormen miehen huulille ja kielsi sanomasta mitään. Rita otti solmiosta kiinni ja veti hitaasti, mutta määrätietoisesti miestä kohti. "Minä puhun täällä, et sinä!": sanoi Rita ja antoi pienen suukon miehen poskelle. Rita irroitti otteen miehen solmioista ja kääntyi toista naista kohti. Rita astui naisen eteen, katseli naista hymyillen. Sitten hän otti naisen molemmin käsin hellästi halaukseen ja suuteli häntä kiihkeästi huulille.
"Simon!" : huusi Rita. "Ohjaa tämä nainen ovelle, minä huolehdin tästä miehestä." Hovimestari kiiruhti naisen luo ja ohjasi hänet ulko-ovelle. Nainen astui samaan autoon, millä he tulivat ja ajoi pois.
"Tule, otetaan yhdet lasilliset.": Rita sanoi ja tarttui miestä kädestä. Hän ohjasi miehen salonkihuoneeseen ja istutti hänet tuoliin. "Otatko viiniä?": Rita kysyi mieheltä. Mies nyökkäsi ja Rita kaatoi lasiin viiniä. Sitten Rita siirtyi istumaan pöydän toiselle puolelle. Hän katsoi kun mies joi viiniä ja hymyili.
Mies joi lasin tyhjäksi ja maisteli suussaan viimeistä kulaustaan ja nielaisi. Hän katsoi huonetta ympärillään ja viimeisteli solmiotaan. Solmio oli jäänyt hieman vinoon, kun Rita oli siitä viimeksi nykäissyt.
Mies oli nousemassa tuolista, kun Rita käskevästi kielsi miestä nousemasta. Rita käveli läheiselle lipastolle ja otti sieltä kaksi lyhyttä nahkaremmiä. Senj älkeen hän asteli miehen luo ja käänsi hieman tuolia, jotta hän pystyi istumaan miehen syliin. Ja mitään ilmoittamatta hän sitoi nahkaremmeillä miehen kädet ranteista käsinojiin kiinni. Mies oli hieman hämmillään, mutta Rita kääntyi pian ympäri, nosti iltapukuaan ja istui hajareisin miehen sylissä. Sanomatta sanaakaan Rita alkoi suudella kiivaasti miestä.
Suutelua kesti useampi minuutti, kunnes Rita nousi ylös, asetteli iltapukunsa takaisin alas. Hän taputti kaksi kertaa käsiään ja huusi hovimestarilleen. "Simon, saata vieraamme vierashuoneeseen." Sillä aikaa Rita siirtyi omaan huoneeseen.
Mies istui edelleen tuolissa, ranteet sidottuna käsinojiin. Hovimestari oli siirtänyt miehen kärryillä vierashuoneeseen. Vierashuone oli hämärä, mutta hämärästä huolimatta huoneessa oli keinua, häkkiä ja vuode, jossa olivat lenkit kahleille. Mies yritti hieman nousta tuolilta, mutta tuoli oli sen verran painava, ettei sitä pystynyt kuin hieman liikuttaa.
Huoneen ovelta kuului ääntä ja pian ovi aukesi. Ovesta astui korkeissa korkosaappaissa ja harnessiin pukeutunut nainen. Hänellä oli naamio, mutta mies tajusi, että kyseessä oli sama nainen, Rita.
Rita käveli miehen eteen ja avasi nahkaremmit. Mies hieroi ranteitaan, mutta lopetti, kun Rita tarttui miehen solmiosta ja nosti miehen ylös seisomaan. "Riisuudu!": käski Rita, ja mies alkoi riisumaan vaatteitaan. Kun mies oli alasti, Rita katseli miestä ja käsi miehen pukemaan stringit jalkaan.
Rita kiinnitti nahkakahleet miehen ranteisiin ja nilkkoihin. Lisäksi hän laittoi miehelle kaulapannan ja siihen ketjun. "Tule, saat ensimmäisen käsittelyn.":sanoi Rita miehelle ja lähti kuljettamaan miestä kohti juoksumattoa. Rita kytki miehen kädet selän taakse ja nilkkojen väliin lyhyen ketjun. Sitten hän ohjasi miehen juoksumatolle, laittoi kaulapannan ketjusta kiinni juoksumaton kädensijaan. "Hikinen mies tuoksuu hyvälle": Rita sanoi, ja laittoi juoksumaton käymään. Nopeus oli juuri sopiva askeltavaksi nilkkakahleissa.
Rita pysäytti juoksumaton ja irroitti miehen kaulapannan ketjusta. "Tule, niin saat jotain muuta.":Rita sanoi ja talutti miehen hevospukille. Hän irroitti nilkkaketjun, jotta saisi miehen jalat haralleen. Sitten hän kiinnitti miehen nilkat pukin jalkoihin. Rita taivutti miehen vatsalleen pukin päälle ja kiinnitti kaulapannan ketjun kiinni pukin toiseen päähän.
Rita asetti dildon paikalleen ja asettui ensin miehen suun eteen. "Maistahan, saat voidella tätä ensin:" Rita sanoi, ja alkoi työntää dildoa miehen suuhun. Muutaman liikkeen jälkeen, Rita veti dildon pois ja asetti suupallon miehen suuhuun. Hän siirtyi miehen takapuolelle ja voideltuaan dildoa, alkoi hän hitaasti työntää dildoa miehen anukseen. Ensimmäinen työntö sai miehen äännähtämään, mutta Rita ei siitä välittänyt vaan aloitti tasaisen työnnön kiivaammin ja kiivaammin.
Rita irroitti miehen pukilta ja talutti miehen kohti vuodetta. Hän irroitti miehen kädet selän takaa ja työnnettyä miehen vuoteeseen, Rita kiinnitti kädet sängyn päätyyn. Jalat hän kiinnitti toiseen päätyyn. Rita leikkasi stringit miehen jalasta ja alkoi hivellä suullaan miehen penistä. Saatuaan kunnon stondiksen miehelle, Rita asettui miehen päälle saadakseen peniksen pilluunsa. Rita alkoi tasaisin liikkein miehen päällä, mutta kun mies oli laukeamassa, Rita nousi päältä pois.
Rita soitti puhelun ja ei aikaakaan, kun sama nainen, joka oli tullut aiemmin miehen kanssa, saapui paikalle. He suutelivat kiihkeästi ja katselivat sänkyyn kahlehdittua miestä. Mitä sitten tapahtui, se kukin voi miettiä mielessään...
Hyvää yötä! :)
Kiire painaa päälle, eikä Pauliinalla tunnu olevan hetkeäkään rauhaa. Puhelin soi, sähköpostit odttavat vastausta ja esihenkilökin tuntuu olevan kiinnostunut miten Pauliina johtaa työryhmäänsä. Pauliina itse tuntuu olevan tilanteen tasalla, mutta miten esihenkilö asian näkee, joskus askarruttaa häntä.
Nyt kuitenkin kohteena on uusi automaatti pesulaketju, joka haluaa vallata markkinoita. Mainonta on suoraa, hieman agressiivista ja seksuaalistakin sävyä sisältävää. Tavoiteena on saada on saada sinkut ja muutoinkin kiireelistä elämää viettävät unohtamaan kotona pyykkäämisen ja siirtyvän automaattipesulan asiakkaiksi. Seksuaalisuus näkyy mainonnassa, kun sinkkumiehiä houkutellaan vähäpukeisten naisten avulla asiakkaiksi ja taas toisin päin, sinkkunaisia houkutellaan asiakkaaksi vähäpukeisten miesten avulla.
Pauliina oli työryhmänsä kanssa jälleen työstänyt mainostekstejä, suunnitellut kuvauksia, haastatellut tv-mainoksiin näyttelijöitä jne. Pauliina saapui taas kotiinsa, teki iltapuuhiaan ja asettui katselemaan tv-ohjelmaa. Hetken aikaa kuvat vilisivät silmissä, kunnes Pauliina nukahti sohvan nurkkaan...
... kunnes unessa...
Pauliina oli saapunut pyykkikorin kanssa pesulaan. Hänelle oli kertynyt jo iso korillinen pyykkiä, mukana oli mekkoja, hameita, farkkuja, pikkuhousuja ja rintaliivejä. Pauliina asetti pyykkikorinsa pesukoneen viereen ja alkoi laittaa pesukoneen aukosta pyykkiä sisään. Ensin menivät isoimmat vaatteet ja lopuksi pienimmät. Viimeisen vaatteen jälkeen hän sulki pesukoneen luukun.
Pauliina haki pesuainetta pieneen kuppiin. Hän aikoi kaataa pesuaineen koneen pesuaine säiliöön, mutta kumartui ensin kuppi kädessä pesukoneen luukun eteen. Hän tarkisti, että luukku on kiinni, mutta jäi ihastelemaan luukusta heijastuvaa kuvaa itsestään. Pauliina povi näkyi heijastuneena luukusta ja hän jäi ihastelemaan näkemäänsä.
Samassa pesulan ovi aukesi ja sisään astui mies ja nainen. Pauliina pelastyi ja kaatoi pesuaineen rinnuksillensa. Pauliina nousi ylös säikähtäneenä. Hänen oli tarkoitus pyyhkiä vaatteistaan valunut pesuaine pois, mutta hän jäi tuijottamaan saapuneita miestä ja naista.
"Mitäs sulle kävi, emme kai säikäyttäneet sinua?": saapunut nainen sanoi. "E-ei-tässä mitään.":sopersi Pauliina ja yritti peitellä pesuaineen tahrimaa kohtaa vaatteessa. Pesuaine oli jo ehtiny valua Pauliinan vartalolla ja osin imeytyä vaatteeseen.
Saapunut nainen asteli Pauliinan eteen ja katsoi pesuaineen tahrimaa vaatetta. "Pistä koneeseen vaatteesi, saat siitä puhdasta.": nainen sanoi. Pauliina epäröi, mutta alkoi riisua hitaasti vaatteistaan yltään. Nainen katseli Pauliinan riisumista hymyillen. Hän katsoi taakseen ja huomasi miehensä kiinnostuneen tilanteesta. Nainen tiukkasi miehelleen, että hän hoitaa tämän tilanteen ja mies selvästi rauhottui ja alkoi heidän vaatekassiaan penkoa ja laittaa vaatteita koneeseen.
Pauliinalla oli päällään vain rintaliivit ja pikkuhousut sekä avokkaat, kun hän joutui laittamaan vaatteensa pesukoneeseen. Nainen astui aivan Pauliinan eteen ja tuijotti hymyillen Pauliinaa. "Kohta saat puhtaat vaatteet": sanoi nainen ja kääntyi pois laittamaan heidän omat pyykkinsä koneeseen.
Pauliina istui hieman peloissaan tuolille, pelkissä alusasuissa. Hän tuijotti eteenpäin ja yritti olla kuin kukaan ei olisi huomannut häntä. Nainen ja mies olivat saaneet omat pyykkinsä koneeseen. Hekin istuivat alas, mutta nainen tuijoitti Pauliinaa. Nainen nousi tuolistaan ja istuitui Pauliina viereen. Nainen kosketti sormellaan Pauliinan olkapäätä ja valutti sormeaan alas kohti Pauliinan rannetta. Pauliina yritti olla ensin huomaamatta, mutta kosketuksen väristys ravistutti Pauliina. "Taidat tykätä?": nainen myhäili. Pauliina ei vastanut mitään. Nainen nousi tuolistaan ja asettui seisomaan Pauliinan eteen. "Tule:" nainen sanoi ja tarttui Pauliinaa molemmista käsistä ja veti hänet seisomaan. Pauliina vastusti ensin nousua, mutta nainen asetti jalkansa Pauliinan haarojen jälkeen ja veti Pauliinan ylös. Nainen veti Pauliinaa perässä kunnes he saapuivat kuivaushuoneen ovelle. Nainen veti oven auki ja veti Pauliinan huoneeseen. Kuivaushuoneessa roikkui pyykkinaruja ja muutamia kuivumassa olevia vaatteita. "Pysy tässä!" : nainen sanoi komentavalla äänellä. Nainen nappasi muutamia vaatteita ja sitoi niillä Pauliinan kädet pyykkinaruihin. Pauliina oli pelästyksestä jännittynyt ja tajusi tilanteen vasta kun hänen kätensä olivat jo sidotut. Nainen aloitti kiihkeän suudelma Pauliinan huulille. Pauliina oli hieman pidättyväinen, mutta antautui tilanteeseen. Nainen hyväili Pauliinan vartaloa, suuteli Pauliina kaulaa ja rintoja. Sitten hän asettui kyykkyyn Pauliinan eteen. Nainen veti Pauliinan pikkuhousut alas ja aloitti ensi sormin hyväilemaan Pauliinaa. Sitten nainen alkoi kielellä hyväilemään Pauliinan pillua. Pauliina vaikeroi, mutta kiinni sidotut kädet Pauliinan hyvin paikoillaan. Nainen jatkoi hyväilyään ensin sormin ja välillä kielin.
Nainen irroitti Pauliinan kädet ja pakotti Pauliinan polvilleen. Nainen kumartui Pauliinan eteen antoi suukon ja huusi sitten miehelleen, pyytäen häntä tänne. Mies saapui käskystä ja asettui seisomaan Pauliinan eteen. Nainen katsoi sivusta, kun mies avasi housunsa ja hänen seosova kullinsa oli valmiina Pauliinan suihinottoon. Mies tunki kullinsa Pauliinan suuhun. "Ei-ei-ei!": vaikeroi Pauliina ja heräsi sohvaltaan.
Pauliina oli aivan sekaisin unesta. Mitä hän olikaan unessa kokenut. Seuraavana päivänä olivat kuvaukset pesulassa ja kuinka ollakkaan, kuvausten aikana pesuainetta roiskui Pauliinan päälle. "Tätäkö se uni tiesi?" Pauliina ajatteli ja alkoi puhdistamaan vaatteitaan.
Lakiasiantoimiston toimeksiannon jälkeen Pauliina saattoi hetken hengähtää. Asiakkaat olivat antaneet hyvää palautetta. Jopa esihenkilö pystyi pienellä hymyllään osittamaan, että nyt oli onnistuttu täyden kympin edestä. Ja saipa Pauliina pientä provikkaa osaamisestaan.
Mutta uudet haasteet kutsuivat, taidegalleria oli suunnittelemassa nuoren taiteilijan näyttelyä ja nyt tarvittiin mainostoimiston apua markkinoimaan näyttelyä. Nuori taiteilija, Leevi, oli tuleva lupaus kriitikoiden mielestä, mutta nyt tarvittaisiin apuja miten suuri yleisö saisi myös tiedon ja kiinnostuksen tästä taitelijasta.
Pauliina kutsuttiin taidegalleriaan tutustumaan suunnitelmiin näyttelystä ja tapaamaan tästä taiteilijaa. Pauliina asteli gallerian aulaan ja tapasi gallerian edustajia. He siirtyivät neuvotteluhuoneeseen aloittaakseen keskustelut ja siirtyivät siitä gallerian puolelle katsomaan taiteilijan teoksia.
"Onko taitelija itse tänään täällä?:" kysyi Pauliina. "On hän, hän on ehkä tuolla taidehuoneessa maalamassa yhtä teostaan. Käydäänkin tapaamassa häntä.":gallerian kuraattori sanoi. Kuraattori esitteli matkalla taidehuoneeseen teoksia ja niiden taiteellista merkitystä näyttelylle. Pauliina kuunteli kiinnostuneena, olihan häntäkin kiinnostanut maalaaminen kankaalle, mutta alakoulun vesivärien jälkeen ei hän ole juurikaan mitään maalannut.
Saavuttiin taidehuoneeseen. Huoneessa oli pimeää, vain muutama kynttilä oli sytytetty. Kuraattori kauhistui, pianhan palovaroittimet saattaisivat hälyttää tai syttyä tulipalo. Hän alkoi sammuttaa kynttilöitä ja etsiä valokatkaisijaa, kun pimeydestä kului ääni:" Seis! Kuraattori ja Pauliina pysähtyivät säikähtäen paikoilleen. Pian huoneen poikki kohti heitä lähestyi joku hahmo. Joku joka kantoi jonkinlaista viittaa yllään. Hahmon seisoessaan heidän edessään, hahmo sanoi:" Nyt saatte sytyttää valot." Kuraattori siirtyi nopeasti valokatkaisijalle ja valot syttyivät huoneeseen. Pauliina katseli hahmoa, joka piileksi viitan alla.
"H-hei, olen Pauliina, mainostoimistosta:"Pauliina hieman aristaen tilannetta sai sanottua. "Hei, olen Leevi." ja pudotti viittansa lattialle. Viitan alta paljastui alaston miehen vartalo. Tai ei ihan alaston, sillä hänellä oli kalukukkaro kullinsa päällä ja vyötäröllä jonkinlainen harness. Leevi ojensi kätensä hämmentynyttä Pauliinaa kohti. Pauliina oli lähes ilmeetön, mutta ojensi kätensä Leeville. Leevi kääntyi ympäri ja lähti kävelemään kohti viimeisintä keskeneräistä teostaan. Leevin harnessissa oli kiinnitetty häntä, joka heilui hänen kävellessään. "Tulkaa tänne!":huusi Leevi."Haluan esitellä viimeisimmän teokseni. Pauliina ja kuraattori lähtivät Leevi luokse. Teoksessa oli kuvattu susi ja peura. Se, että susi olisi halunut saalistaa peuraa, teoksessa susi oli kuin alistamassa peuraa. Peura oli kuin naisoletettu, joka oli sidottu kiinni käsistään ja jaloistaan ja susi oli kuin miesoletettu valmiina alistamaan peuraa. Pauliina oli hämillään, mutta toimeksiantona hän aloitti suunnittelun tiiminsä kanssa millainen mainoskampanja tästä tehtäisiin.
Pauliina saapui kotiin, huh huh millainen päivä, mutta iltatoimet tehtyään hän asettui vuoteeseensa, luki päivän viestit ja laittoi äänikirjan soimaan. Aiheena sattui olemaan rikosromaani kadonneesta naisesta ja kuinka häntä etsittiin metsästä. Niinpä pian Pauliina nukahti...
...alitajunta teki työtään unessa...
Pauliina oli saapunut metsän reunaan. Hänen oli tarkoitus tavata taiteilija metsämökillä. Tapaamisen paikkana oli luonto ja luonnon läheisyys, koska taiteilija koki olevansa osa luontoa. Pauliina oli pukeutunut valkoiseen kauluspaitaan, pikkutakkiin, minihameeseen ja pitkävartisiin saappaisiin. Hän ajoi autonsa polun alkuun, josta olisi lyhyt matka metsämökille.
Pauliina astui ulos autostaan ja lähti kävelemään kohti metsämökkiä. Kyltti polun alussa kertoi, että mökille olisi noin 1km matka. Pauliina asteli polkua pitkin, että pitikin olla saappaissa korkoa. Jos tulisi hätä, olisi juokseminen mahdotonta. Mutta ei auttanut, oli vain jatkettava matkaa.
Pimeyskin ehti tulla ennenkuin Pauliina ehti metsämökille. Hän eksyi välillä polulta ja joutui käsillä siirtää oksia. Korot osuivat juuriin, ihan kuin ne olivat tahallaan nouseet maasta ja vaikeuttaneet Pauliinan kävelyä. Mutta onneksi valon tuike näkyi, ehkä se on se mökki.
Pauliina koputti ovea, mutta tuntui, että kukaan ei noteerannut koputusta. Pauliina avasi oven ja astui sisään. "Hei, onko täällä ketään?": hän huusi. Mutta kukaan ei vastannut. Takassa paloi tuli ja pöydällä oli astioita, joten joku tai jotkut täällä olivat. Pauliina käveli eteenpäin ja kuuli kuinka lattialaudat narisivat alla. Hän asteli takan luo lämmittelemään.
"Hei!": kuului hento ääni takaa. Pauliina kääntyi ympäri ja näki alastoman naisvartalon, jolla oli peuran kaltainen kasvinaamio. "Susi on tuolla ulkona käymässä, hän tulee kohta.":sanoi tuo peurahahmoinen olento. "Ki-kiitos:"vastasi Pauliina. Hän oli hämillään tilanteesta, mutta yritti ylläpitää tilannettaan olla rauhallinen. "Haluatko jotain?": kysyi tuo peurahahmoinen olento. "Kiitos, olisiko vettä?": sai Pauliina sanottua. Niin tuo peurahahmoinen olento poistui ja tuli takaisin vesilasin kanssa.
Pauliina istahti lasin kanssa ja joi rauhallisesti, vaikka tilanne häntä jännitti. Mitä tästä pian tapahtuisi. Peurahahmoinen olento seisoi jonkin matkan päässä sanomatta mitään.
Pian ulkoa alkoi kuulua ulvontaa. "Susi saapuu!":sanoi peurahahmoinen olento hieman peloissaan. Ovi avautuikin varsin voimallisesti ja sisään astui susihahmoinen olento. Susi kulki nuuskien sisällä ja käveli kohti peurahahmoista olentoa. Katsoi ensin ja tarttui sitten kädestä ja veti kohti makuuhuonetta. Pauliina ei nähnyt suoraan makuuhuoneeseen, mutta kuuli narinasta kuinka joku olisi työnnetty vuoteeseen. Pauliina nousi tuolistaan ja siirtyi hiljaa makuuhuoneen ovelle. Ovelta hän näki kuinka susihahmoinen olento sitoi peurahahmoisen olennon kiinni vuoteeseen käsistä ja jaloista ja työnsi kullinsa sisään. Susihahmoinen jatkoi panemista kunnes yhtäkkiä sen pää kääntyi ovea kohti. Susihahmoinen lopetti panemisen ja nousi ylös ja käveli kohti makuuhuoneen ovea. Pauliina oli aivan paniikissa. Hän oli tullut tapaamaan taiteilijaa ja nyt hän oli lähes vastakkain suden kanssa. # Tulit tapaamaan siis minua?": susihahmoinen olento kysyi." Kyllä!": yritti Pauliina selkeästi sanoa. Susihahmoinen olento kääntyi ympäri ja siirtyi vuoteen luokse. Se vapautti peurahahmoisen olennon vuoteesta.
"Tule!":sanoi susihahmoinen olento Pauliinalle ja ohjasi Pauliinan istumaan tuoliin. Peurahahmoinen olento seurasi perässä ja asettui susihahmoisen taakse. "Mitä haluat tietää?": kysyi susihahmoinen olento. "Niin, haluasin kysyä teoksistasi ja niiden synnystä sekä miten voisimme mainostaa, jotta suuri yleisö tulisi katsomaan niitä.": Pauliina yritti nopeasti vastailla. "No, taiteeni ei ole yksikertaista ymmärtää. Peura, tee työsi!":susihahmoinen olento käski. Peurahahmoinen olento lähestyi Pauliinaa ja aloitti käsillään hyväilyn. Se riisui naamionsa ja alkoi suudella Pauliinaa. Pauliina oli aluksi estämässä, mutta myöntyi suudelmaan. Peurahahmoisen olennon suudellessa Pauliinaa, susiolentoinen olento tarttui Pauliinaa käsistä kiinni, jotta Pauliina ei voinut vastustaa suudelmaa.
"Ei, ei, ei!" Yritti Pauliina huudella ja niin hän heräsi unesta. Hän nousi istuvaan asentoon ja hengitti raskaasti. Onneksi se oli unta, mutta miten uni olisi jatkunut, kerropa se.
Hyviä unia kaikille!
Mainostoimistossa oli käynnissä usea mainosprojekti samaan aikaan. Pauliina tiimeineen työsti projekteja, osa oli jo valmistunut, osa vielä työn alla. Esihenkilö piti huolen, että asiakastyöt valmistuivat ajallaan, mikä piti Pauliinaa stressin alla. Vaikka Pauliina koki hallitsevansa töitä, niitä kulkeutui myös hänen kotiinsa ja joskus jopa uniin. Viimeisimpänä valmistuneista olivat erotiikkaliikkeen radiomainos ja kilparatsastus SM-kilpailun mainostus someen. Lakiasiantoimiston liikeidea- ja mainostyö olivat loppusuoralla. Tarkoitus oli seuraavana päivänä esitellä asiakastyö lakiasiantoimistolle. Esihenkilön kanssa tiukka keskustelu osioitti, että kyseessä oli varsin rahakas työ mainostoimistolle, eikä sitä syytä menettää.
Pauliina saapui kotiinsa, riisui vaatteet ja puki kylpytakkinsa päälle. Hän otti jääkaapista hieman smoothita ja laittoi poreammeeseen veden valumaan. Hän ajatteli rentouttaa päivän stressistä ja valmistella huomista esittelyä varten.
Poreamme oli jo täyttymässä ja Pauliina riisui kylpytakkinsa ja asettui ammeeseen. Olipa se ihanan lämmin ja poreet ammeessa tekivät olon mukavaksi. Pauliina jätti hanan vielä auki, jotta ammessa olisi riittävästi vettä. Loriseva vesi, lämmön tunne ammeessa saivat Pauliinan uneliaaksi ja niinpä hän nukahti hyvin pian.
Alitajunta työsti viimeaikaisia tapahtumia ja saivat Pauliinan näkemään unta...
...Pauliina saapui lakiasiantoimistolle. Hänellä oli mukanaan salkku, jossa oli hänen läppärinsä. Hänellä oli asunaan kilparatsastajan asuste, johon kuuluivat takki, ratsastushousut ja kilparatsastus saappaat. Lisäksi hänellä oli mukanaan raippa. Pauliina tunsi suurta itsevarmuutta astellessaan toimistoon. Hän puhkui intoa ja voimaa esitellä suunnitelmaa lakiasiantoimiston omistajille.
Pauliina astui neuvotteluhuoneeseen ja käveli tahdikkaasti mutta itsevarmuutta tuntien omistajien luokse. Häntä vastassa oli kaksi omistajaa, mies ja nainen ja he istuivat molemmin puolin pöytää. Pauliina kätteli ensin miestä ja sitten kiersi pöydän toiselle puolen kättelemään naista. Sen jälkeen hän asettui puhujapöntön taakse. Hän kaivoi salkusta läppärin ja asetti sen puhujapöntön pöydälle. Sen jälkeen hän kiinnitti tarvittavat liitännät, jotta hän voisi aloittaa esittelyn.
Pauliina teki valmistelut rauhallisesti, mutta päättäväisesti. Hän oli päättänyt ottaa tilan haltuun. Mutta jostain syystä videotykki ei suostunut näyttämään näkymää, mikä näkyi Pauliinan läppärissä. Hän yritti pysyä rauhallisena, mutta hermostuminen oli aistittavissa. Pauliina paineli kaikkia näppäimiä ja oli jo melkein hermostuksissaan pullahtamassa itkuun. Pauliina yritti pitää tilanteen hallinnassa, mutta joutui myöntämään, ettei saisi esitystä näkyviin. Lakitoimiston nainen nousi tuolistaan ja käveli Pauliinan rinnalle ja otti toisellä kädellä Pauliinan vyötäröstä kiinni ja toisella kädellä Pauliinan etusormesta. "Painetaan tästä, kultaseni.": sanoi nainen ja niin kuva välittyi videotykistä seinälle. Nainen palasi tuolilleen ja Pauliina yritti palata alkuperäiseen rooliinsa.
Pauliina oli esityksessään lähes loppupuolella. Kumpikaan lakiasiantoimiston henkilöistä ei ollut vielä sanonut sanaakaan. Pauliina esitteli teemojaan - lakiasiantoimitsto, ystävällinen, helposti lähestyttävä, sovitteleva. Nämä sanottuaan, lakiasiantoimiston mies nousi tuolistaan sanomatta sanaakaan ja käveli Pauliinan taakse. Pauliina tunsi olonsa hieman tukalaksi, mutta yritti kakertamatta jatkaa esitystään. Mies tuli lähemmäksi ja oli kuiskausetäisyyden päässä Pauliinasta. "Mitä tarkoitit sanalla sovitteleva?":mies sanoi hiljaa, mutta kireällä äänellä. "Ta-ta-tarkoitin, että pyritte sovittelemaan tarvittaessa ratkaisuja eri osapuolten vä-välille:" Pauliina hieman änkytti.
Mies tarttui Pauliinaa käsivarresta ja taivutti sen Pauliinan seläntaakse. "Me emme sovittele, me voitamme jutut. Onko selvä?": mies tivasi. "On!": Pauliina sai sanottua, ja odotti, että mies vapauttaisi otteensa. "Entä ystävällisyys, me emme kaihda keinoja voittaa juttumme!: sanoi mies ja veti Pauliinaa itseään kohti. Mies työnsi Pauliinaa edellään kohti pöydän reunaa ja työnsi Pauliina siten, että hän makasi vatsallaan pöydän päällä. Sitten hän potkaisi Pauliinan jalat erilleen. Pauliina yritti irrottautua otteesta, mutta mies piti yhä tiukemmin Pauliinaa pöytää vasten. Samalla mies painoi Pauliinan ratsastussaappaita lähemmäksi pöydän jalkoja. "Me emme kaihda keinoja voittaaksemme oikeusjutun. Me emme tunne myöskään kipua":mies sanoi hieman ivallisesti. Pauliina ei nähnyt, mutta kuuli, kuinka naisen tuoli äännähti ja kuului lähestyvä korkojen kopina. "Me voitamme oikeudenkäynnit, me emme sovittele, meitä ei kiinnosta mitä vastapuolelle kuuluu:" mies sanoi. Samassa Pauliina tunsi kuinka ratsupiiska alkoi sivellä hänen pakaroitaan. Pauliina yritti olla hiljaa, mutta pian hänen oli pakko huutaa kivusta. Mies tarttui Pauliinaa takaa hiuksista ja jostain nainen oli saanut dildon, jonka hän asetti Pauliinan suun eteen. Mies painoi Pauliinan päätä kohti pöytää, jolloin Pauliinan oli otettava dildo suuhunsa.
Mies veti edes takaisin Pauliinan päätä, jolloin Pauliinan oli imettävä dildoa. Nainen jatkoi sivaltamista ja mies hieroi Pauliinan jalkoväliä. Mies potkaisi välillä Pauliinan saappaita, jotta Pauliina ei saisi jalkoja siirrettyä yhteen. Mies jatkoi Pauliinan pään liikettä edes takaisin. Pauliina yritti sanoa ei ei ei, mutta dildo lähes tukehdutti hänet...
... Pauliina heräsi unesta. Hän oli itse hieronut omasta jalkovälistä. Liukuminen ammeessa oli saanut tunteen pakaroissa ja lähes suuhun ulottunut vesi oli saanut aikaan tukehtumistunteen.
Aamulla Pauliina valmisteli itsensä esittelyä varten. Esihenkilö oli tullut noutamaan ja he yhdessä saapuivat lakiasiantoimistoon. Vastassa olivat lakiasiantoimiston omistajat, mies ja nainen.
Olikohan kyseessä ollut enneuni vai painajainen, mietti Pauliina ;)
Kesä meni ja hiljalleen sää muuttui syksyisemmäksi. Opinnot alkoivat taas yliopistolla. Luennot ja tehtävät veivät aikaani, mutta ehdin kuitenkin välillä miettiä kesän alun tapahtumia Repovedellä.
Muutoin oli aika hiljaista sakaalirintamalla. Joskus välillä puin harnessin ja kuonokopan päälleni ja laitoin anustappiin kiinnitetyn hännän paikoilleen, mutta pian kiinnostus vei johonkin muualle. Fetlifeissa keskustelua muitten kanssa nosti fiilistä ja miiteissä käynti myöskin, mutta bileisiin meno tyssäsi milloin mihinkin mahdottomuuteen.
Kun olo tuntui epätoivoiselta bileiden suhteen, huomasin keskusteluissa maininnan kissakahvilasta ja että sellainen aiottiin järjestää. Luin ilmoa ensin ajatuksella - ei nyt tuonne- sisäinen palo alkoi kasvaa ja ei olikin jo ehkä.
Kissakahvilassa ajatuksena oli, että pet-play lemmikit voisivat tulla asiakkaiden silitettäviksi ja hellittäviksi. Kukin pet-play lemmikki saa itse määrätä miten häntä kohdellaan, kenen kanssa ja kuinka kauan. Asiakkaat saavat helliä lemmikkejä, kuitenkin lemmikkien ehdolla ja sukuelimiin ja rintoihin ei saa koskea ilman lupaa. Entä jos ehkä olisi jo kyllä?
Laitoin ilmoittautumisen sisään. Mieleeni tunkeutui jo ajatuksia, entä jos olen ainoa, entä jos minua hyväksytä, entä jos en osaa olla aito. Mutta tyhjennyttyäni ajatuksiani ja Fetlifeissa saamani kannustus rohkaisivat minua jatkamaan.
Tapahtuma aamuna pakkasi reppuni ja sinne harnessin, hännän, kuonokopan sekä penissukkani. Muuta en oikeastaan tarvinnut, koska kahvila lupasi tarjota ruuan ja juotavan. Ohjeessa oli, että soita tai laita viesti kun olet ovella, niin kahvilan emäntä tulee vastaan. Ohjeessa luki myös, että emäntä haluaa ottaa jokaisen henkilökohtaisesti vastaan, jotta kukaan ei tuntisi itsensä vieraaksi.
Soitin ovella ja puhelimeen vastasi pirteä ääni, joka sanoi tulevansa ovelle. "Hei, olen Sini. Ihana että pääsit tulemaan": nainen sanoi ja halasi hellästi." Tule mukaani, niin näytän sinulle paikkoja":hän sanoi. En ollut vielä ehtinyt kuin hei sanoa, kun tunsin jo oloni aika kotoisaksi.
"Teitä on kuusi tänään, ihanaa. Saatte rauhassa tutustua toisiinne, mutta teillä on myös omat paikat, missä saatte kukin olla rauhassa.": Sini sanoi ja johdatti minut omalle paikalle. Paikka oli kuin vaateliikkeen pukuhuone, mutta tilan sai peitettyä ulkopuolisten katseilta.
Kukin pet-play lemmikki sai rauhassa pukeutua ja noin tunnin päästä ennen kahvilan aukeamista Sini kutsui kaikki meidät koolle. Sini kiitteli jo kaikkia tulijoita ja muistutteli meitä ohjeista. Mitään epämiellyttävää ei tarvitse sietää, mihin ei saanut asiakkaan koskettaa ja että lemmikki itse sai päättää miten, kenen kanssa ja kuinka kauan halusi olla. Turvapeitto oli peitto, johon kääriytyneenä voi ilmoittaa koskemattomuutensa.
Ennen kahvilan avaamista ehdimme hiukan tutustua toisiimme. Oli pari kissaa ja koiraa, kettu ja minä sakaali. Erotuin hieman muista, mutta olomme oli vilpitön ja kannustava. Ehdimme hieman keskustella asuistamme, mutta tarkoitus jälkeen päin oli pitää bileet kahvilan kunniaksi.
Sitten kello soi ja emäntämme Sinin ääni toivotti asiakkaat tervetulleiksi. Väki tilasi kahvia ja teetä sekä leipomuksia. Jonkin ajan kuluttua Sini pyysi hiljaisuutta ja kertoi kissakahvilan teemasta sekä lemmikeistä. Sini muistutti myös koskemattomuuden ohjeista ja että lemmikit itse päättävät tekemisistään.
Teimme ryhmähalin, ennekuin astuimme kahvilaan. Pieni hiljaisuus tuli aluksi, mutta kun osoitimme vilpittömyyttämme, myös väki tunsi olonsa vapautuneemmaksi. Astelin pitkin käytävää ja mietin kenen luokse astelisin ensimmäiseksi. Huomasin miehen ja naisen istuvan pöydän ääressä ja ojentavan minua kohden kätensä. Tein ensin koiramaisesti nuuhkimalla kummankin kättä ja hieman kuin nuolien kättä, mutta pian puskin päätäni kissamaisesti heidän käsivarsia pitkin. Odotin heidän aloittavan pääni ja olkapäiden silittämisen, mutta he olivat aika vaitonaisia liikkeissään, joten otin irtioton heistä ja lähdin etsimään muita.
Parin pöydän jälkeen tulin erään naisen luo. Hän istui hieman sivuttain tuolissaan, joten pääsin aloittamaan hieman kissamaista hierontaa hänen nahkasaappaiden vasten. Tunsin kuinka hänen nahkakäsineensä alkoi silittää olkapäitäni ja hiuksiani sekä niskaa. Olin kuin ekstaasissa hänen ihanaa liikettään hartioillani ja niskassani ja samalla itse hieroin muuta kehoani hänen nahkasaapastaan vasten. Olisin voinut laueta hänen saappailleen, mutta jouduin vetäytymään turvapeittoon, jotta en joutuisi peittelemään seisovaa kulliani.
Ilta oli ollut ihana. Olimme kaikki väsyneitä, mutta teimme lopuksi ryhmähalit ennenkuin omat bileemme alkaisivat. Mutta mitä tein kissa lemmikin kanssa jääköön seuraavaan kertaan.
Heippa
Pauliina työskenteli mainostoimistossa. Hän laati mainoslauseita, suunnitteli mainosvideoita yhdessä asiakkaiden ja oman työpaikan kollegoiden kanssa . Työ oli luovaa ja varsin itsenäistä, mutta Pauliinan esihenkilö oli varsin tarkka millaisia mainoksia tehtiin, keitä oli asiakkaina. Pauliinasta tuntui välillä , esihenkilö oli kuin entisajan orjapiiskuri, joka hyvin selkeästi piti ohjakset käsissään.
Oli ollut vaihteeksi työpäivä, jolloin esihenkilön kanssa oli ollut hieman napit vastakkain, mutta Pauliina oli myöntynyt tietyissä asioissa ja niin päästiin eteenpäin. Pauliinan mielessä kävi jo, että kuin olisi ollut entisajan koulussa, puhutellaan opettajaa kun lupa saadaan, istutaan ryhdikkäästi ja pidetään kouluasu siistinä.
Työpäivän jälkeen Pauliina saapui kotiin, teki totutusti ruokaa itselleen, kävi lenkillä ja jossain vaiheessa asettui vuoteeseen. Päivän asiat hieman kiertelivät ajatuksissa, mutta pian uni saapui ja Pauliina nukahti levollisena.
Päivän hetket tulivat kuitenkin unessa sekoittuen alitajunnan tuomiin ajatuksiin. Unessa Pauliina saapui työpaikalleen. Hänen asunsa olivat tiukka toppi, joka juuri ja juuri peittivät hänen rintansa jättäen rintojen välin selkeästi näkyviin. Lisäksi oli minihame, ruudukas, jollaisia oli koulutyttö asuissa, tummat sukkahousut sekä korkeakorkoiset avokkaat. Esihenkilö oli aina korostanut siistiä pukeutumista ja hieman seksikkyyttä.
Pauliina asteli työpaikan käytävää pitkin ja korkojen kopina kaikui tilassa. Pauliina joutui kävelemään esihenkilön huoneen ohi ja ihan kuin esihenkilö tuntisi jokaisen työntekijän askeleet, hän:" Pauliina, tule käymään huoneessani. Ota mukaan eilisen asiakkaan suunnitelmat". Pauliina pysähtyi huoneen oven kohdalla ja sanoi nöyrästi: "Kyllä rouva, haen tiedot pöydältäni": vastasi Pauliina ja kipitti nopein askelein työpöydälleen ja otti paperit pöydältä. Pauliina palasi takaisin esihenkilön ovelle. Ennen astumistaan sisään, nopesti tarkasti asunsa ja hiukset lasiseinä heijastuksesta, veti hieman henkeä. Sitten hän koputti varovasti oveen ja odotti kutsua sisään.
"Sisään!": kutsui ääni käskevästi sisään. Pauliina astui hieman arastellen, mutta yrittäen pitäen ryhtinsä, sisään huoneeseen. Hän pysähtyi noin parin metrin päästä pöydästä, seisoi tiukasti jalat kiinni toisissaan. "Tässä ovat tie...:"Pauliina ehti sanoa, kun käskevä ääni keskeytti:"Istu!" Pauliina totteli ja istui tuolille. Hän nosti toisen jalkansa toisen jalan päälle ja heilutti nostetun jalan korkokenkää. Esihenkilö katsoi tiukasti Pauliinaa ja Pauliina tajusi, että hänen pitää istua siististi ja palautti jalkansa toisen jalan viereen.
"Saanko ne paperit?" sanoi esihenkilö, jolloin Pauliina nousi tuolistaan ja palasi takaisin istumaan. Esihenkilö tutki hetken papereita, jätti ne pöydälle. Sitten hän nousi omasta tuolistaan ja seisoi hetken pöydän takana. Hän astui Pauliinan eteen seisomaan. Esihenkilö oli kuin domina, hänellä oli valkoinen kauluspaita, nahkahame ja ylipolven saappaat. Piiska vain puuttuisi, mutta hänen pöydältään ottamansa kynä saattoi korvata sen. Esihenkilö käveli Pauliinan taakse ja kumartui hieman, koska Pauliinasta tuntui, että hän tunsi niskassaan hengityksen.
" Tiedätkö Pauliina, mitä tämä asiakkuus merkitsee meille?" : esihenkilö sanoi rauhallisella äänellä. Äänessä kuitenkin oli tietynlainen jännite, joka voisi purkautua raivoksi, jos vastaisin väärin tai väärällä tavalla. "Ky-kyllä ymmärrän": Pauliina hieman änkytti. "Meidän tulee osoittaa asiakkaalle, että voimme täyttää heidän toiveensa ja olla luottamuksensa arvoisia. "Kyllä!":Pauliina uskalsi hieman äänekkäämmin sanoa.
Esihenkilö kiersi Pauliinaa ympäri ottaen kynänkäteensä parempaan asentoon, ihan kuin olisi halunut tökkiä sillä. Hän painoi kynää ensin Pauliinan selkään. Sitten hän siirtyi sivuun vieden kynällä hiusrajaa pitkin kuin olisi halunut tarkistaa onko Pauliina pessyt hiuksensa. Astuessaan lähes Pauliinan eteen, hän kynällä hieman osoittaen näytti, että Pauliinan tulisi laittaa kätensä käsinojiin, jotta hän näkisi Pauliinan kynnet. Esihenkilö pysähtyi Pauliinan eteen ja hymyili virnistäen. Hän nojautui kohti Pauliinaa ja tarttui molemmin käsin Pauliinan käsivarsista kiinni tiukasti puristaen. "Ymmärräthän sen, että tästä työstä riippuu myös sinun tulevaisuus ja tiedän kyllä, mitä sinun kaltaisellesi tapahtuu:" esihenklö kuiskasi Pauliinan korvaan.
"Kyllä kyllä!": Pauliina huusi ja havahtui unesta. Hän huokaisi helpotuksesta, että se oli unta. Aamupalaa tehdessä Pauliina havahtui puhelimen viestiin. Esihenkilö kutsui palaveriin, aiheena eilen asiakastyö ja eilinen keskustelu. Viestin lopussa luki:" Asiakas hyväksyi työ, olet tehnyt hyvää työtä."
Mukavaa työpäivää!
