Mainostoimistossa

Pauliina työskenteli mainostoimistossa. Hän laati mainoslauseita, suunnitteli mainosvideoita yhdessä asiakkaiden ja oman työpaikan kollegoiden kanssa . Työ oli luovaa ja varsin itsenäistä, mutta Pauliinan esihenkilö oli varsin tarkka millaisia mainoksia tehtiin, keitä oli asiakkaina. Pauliinasta tuntui välillä , esihenkilö oli kuin entisajan orjapiiskuri, joka hyvin selkeästi piti ohjakset käsissään.

Oli ollut vaihteeksi työpäivä, jolloin esihenkilön kanssa oli ollut hieman napit vastakkain,  mutta Pauliina oli myöntynyt tietyissä asioissa ja niin päästiin eteenpäin. Pauliinan mielessä kävi jo, että kuin olisi ollut entisajan koulussa, puhutellaan opettajaa kun lupa saadaan, istutaan ryhdikkäästi ja pidetään kouluasu siistinä.

Työpäivän jälkeen Pauliina saapui kotiin, teki totutusti ruokaa itselleen, kävi lenkillä ja jossain vaiheessa asettui vuoteeseen. Päivän asiat hieman kiertelivät ajatuksissa, mutta pian uni saapui ja Pauliina nukahti levollisena.

Päivän hetket tulivat kuitenkin unessa sekoittuen alitajunnan tuomiin ajatuksiin. Unessa Pauliina saapui työpaikalleen. Hänen asunsa olivat tiukka toppi, joka juuri ja juuri peittivät hänen rintansa jättäen rintojen välin selkeästi näkyviin. Lisäksi oli minihame, ruudukas, jollaisia oli koulutyttö asuissa, tummat sukkahousut sekä korkeakorkoiset avokkaat. Esihenkilö oli aina korostanut siistiä pukeutumista ja hieman seksikkyyttä.

Pauliina asteli työpaikan käytävää pitkin ja korkojen kopina kaikui tilassa. Pauliina joutui kävelemään esihenkilön huoneen ohi ja ihan kuin esihenkilö tuntisi jokaisen työntekijän askeleet, hän:" Pauliina, tule käymään huoneessani. Ota mukaan eilisen asiakkaan suunnitelmat". Pauliina pysähtyi huoneen oven kohdalla ja sanoi nöyrästi: "Kyllä rouva, haen tiedot pöydältäni": vastasi Pauliina ja kipitti nopein askelein työpöydälleen ja otti paperit pöydältä. Pauliina palasi takaisin esihenkilön ovelle. Ennen astumistaan sisään, nopesti tarkasti asunsa ja hiukset lasiseinä heijastuksesta, veti hieman henkeä. Sitten hän koputti varovasti oveen ja odotti kutsua sisään.

"Sisään!": kutsui ääni käskevästi sisään. Pauliina astui hieman arastellen, mutta yrittäen pitäen ryhtinsä, sisään huoneeseen. Hän pysähtyi noin parin metrin päästä pöydästä, seisoi tiukasti jalat kiinni toisissaan. "Tässä ovat tie...:"Pauliina ehti sanoa, kun käskevä ääni keskeytti:"Istu!" Pauliina totteli ja istui tuolille. Hän nosti toisen jalkansa toisen jalan päälle ja heilutti nostetun jalan korkokenkää. Esihenkilö katsoi tiukasti Pauliinaa ja Pauliina tajusi, että hänen pitää istua siististi ja palautti jalkansa toisen jalan viereen.

"Saanko ne paperit?" sanoi esihenkilö,  jolloin Pauliina nousi tuolistaan ja palasi takaisin istumaan. Esihenkilö tutki hetken papereita, jätti ne pöydälle. Sitten hän nousi omasta tuolistaan ja seisoi hetken pöydän takana. Hän astui Pauliinan eteen seisomaan. Esihenkilö oli kuin domina, hänellä oli valkoinen kauluspaita, nahkahame ja ylipolven saappaat. Piiska vain puuttuisi, mutta hänen pöydältään ottamansa kynä saattoi korvata sen. Esihenkilö käveli Pauliinan taakse ja  kumartui hieman, koska Pauliinasta tuntui, että hän tunsi niskassaan hengityksen.

" Tiedätkö Pauliina, mitä tämä asiakkuus merkitsee meille?" : esihenkilö sanoi rauhallisella äänellä. Äänessä kuitenkin oli tietynlainen jännite, joka voisi purkautua raivoksi, jos vastaisin väärin tai väärällä tavalla. "Ky-kyllä ymmärrän": Pauliina hieman änkytti. "Meidän tulee osoittaa asiakkaalle, että voimme täyttää heidän toiveensa ja olla luottamuksensa arvoisia. "Kyllä!":Pauliina uskalsi hieman äänekkäämmin sanoa. 

Esihenkilö kiersi Pauliinaa ympäri ottaen kynänkäteensä parempaan asentoon, ihan kuin olisi halunut tökkiä sillä. Hän painoi kynää ensin Pauliinan selkään. Sitten hän siirtyi sivuun vieden kynällä hiusrajaa pitkin kuin olisi halunut tarkistaa onko Pauliina pessyt hiuksensa. Astuessaan lähes Pauliinan eteen, hän kynällä hieman osoittaen näytti, että Pauliinan tulisi laittaa kätensä käsinojiin, jotta hän näkisi Pauliinan kynnet. Esihenkilö pysähtyi Pauliinan eteen ja hymyili virnistäen. Hän nojautui kohti Pauliinaa ja tarttui molemmin käsin Pauliinan käsivarsista kiinni tiukasti puristaen. "Ymmärräthän sen, että tästä työstä riippuu myös sinun tulevaisuus ja tiedän kyllä, mitä sinun kaltaisellesi tapahtuu:" esihenklö kuiskasi Pauliinan korvaan.

"Kyllä kyllä!": Pauliina huusi ja havahtui unesta. Hän huokaisi helpotuksesta,  että se oli unta. Aamupalaa tehdessä Pauliina havahtui puhelimen viestiin. Esihenkilö kutsui palaveriin, aiheena eilen asiakastyö ja eilinen keskustelu. Viestin lopussa luki:" Asiakas hyväksyi työ, olet tehnyt hyvää työtä."

Mukavaa työpäivää!