Vedin takin vetoketjun kiinni
ja laitoin pipon korville.
Olen menossa ulos koirani kanssa.
Koira odotti jo malttamattomana,
jotta nopeasti pääsisin sen matkaan.
Astuimme ulos ovesta ja suuntasimme metsäpolulle.
Ei ihan polku, mutta tehty polku liikkumiselle.
Polulla oli lunta, näimme, että muitakin oli kulkenut polkua pitkin.
Oli ainakin koiralla paljon tuoksuja.
Katselin ympärille, näin puita ja niittyjä, jotka olivat jo lumen peitossa.
Mietin millaisia ne olivat viime kesänä.
Kukkia, perhosia, ampiaisia, surinaa ympärillä.
Mietin millaisia ne olivat keväällä
Värittömämpiä kuin kesällä, mutta kaikkialla tuoksui keväinen raikkaus.
Aivastutti kyllä minua, mutta nautin siitä.
Suomi on minulle maa, jossa voin nähdä luonnon puhtaana sen eri vaiheissa.
Saan vapaasti kulkea polulla,
voin nauttia koirani tempoilevastakin menosta
sillä sekin selvästi nauttii olostaan.
Kiitos Suomi, onnea sinulle tänään 100 vuotias. <3
