Olin jätetty yksin, en tiennyt missä olin.
Olisin juossut pois, mutta jalkaani lukitut korkokengät eivät mahdollistaneet sitä.
Kuljin pimeässä, etsin ulospääsyä, mutta en löytänyt sitä.
Olinko todellakin yksin, en uskonut sitä.
Pimeässä astellessani, kuulin ääniä takanani.
Olivatko he etsimässä minua, halusivatko he minut kiinni?
Kuun tullessa esiin, heijastuivat pensaiden ja puiden takaa jotain.
Olivatko ne petoja, jotka vaanivat minua?
Olivat ne valmiit hyökkäämään minun kimppuun?
Äänet tuntuivat lähestyvän, kuin olisivat ihan selkäni takana.
Yritin kiiruhtaa, mutta en voinut ottaa pitkiä askelia.
Jos kaatuisin, he saisivat minut kiinni.
Oksat kurottivat minua kohti.
Ne olivat kuin suuret kädet, jotka halusivat ottaa minusta kiinni.
Jokainen repäisy mekossani tuntui, kun joku olisi jo saanut minusta otteen.
Käteni raivasi tietä risukon läpi, tuntui kuin oksat olisivat isot piiskat.
Ihoni tuntui aralta, kuin ruoskan sivallukset olivat lyöneet minulle tahtia.
En antanut kivulle armoa.
Jalkani juuttui puunrunkojen väliin.
Yritin kiskoa jalkaani irti, mutta se ei irronnut.
Saavatko he nyt minut kiinni...
