Mainostoimistossa 3

Lakiasiantoimiston toimeksiannon jälkeen Pauliina saattoi hetken hengähtää. Asiakkaat olivat antaneet hyvää palautetta. Jopa esihenkilö pystyi pienellä hymyllään osittamaan, että nyt oli onnistuttu täyden kympin edestä. Ja saipa Pauliina pientä provikkaa osaamisestaan.

Mutta uudet haasteet kutsuivat, taidegalleria oli suunnittelemassa nuoren taiteilijan näyttelyä ja nyt tarvittiin mainostoimiston apua markkinoimaan näyttelyä. Nuori taiteilija, Leevi, oli tuleva lupaus kriitikoiden mielestä, mutta nyt tarvittaisiin apuja miten suuri yleisö saisi myös tiedon ja kiinnostuksen tästä taitelijasta.

Pauliina kutsuttiin taidegalleriaan tutustumaan suunnitelmiin näyttelystä ja tapaamaan tästä taiteilijaa. Pauliina asteli gallerian aulaan ja tapasi gallerian edustajia. He siirtyivät neuvotteluhuoneeseen aloittaakseen keskustelut ja siirtyivät siitä gallerian puolelle katsomaan taiteilijan teoksia.

"Onko taitelija itse tänään täällä?:" kysyi Pauliina. "On hän, hän on ehkä tuolla taidehuoneessa maalamassa yhtä teostaan. Käydäänkin tapaamassa häntä.":gallerian kuraattori sanoi. Kuraattori esitteli matkalla taidehuoneeseen teoksia ja niiden taiteellista merkitystä näyttelylle. Pauliina kuunteli kiinnostuneena, olihan häntäkin kiinnostanut maalaaminen kankaalle, mutta alakoulun vesivärien jälkeen ei hän ole juurikaan mitään maalannut.

Saavuttiin taidehuoneeseen. Huoneessa oli pimeää, vain muutama kynttilä oli sytytetty. Kuraattori kauhistui, pianhan palovaroittimet saattaisivat hälyttää tai syttyä tulipalo. Hän alkoi sammuttaa kynttilöitä ja etsiä valokatkaisijaa, kun pimeydestä kului ääni:" Seis! Kuraattori ja Pauliina pysähtyivät säikähtäen paikoilleen. Pian huoneen poikki kohti heitä lähestyi joku hahmo. Joku joka kantoi jonkinlaista viittaa yllään. Hahmon seisoessaan heidän edessään, hahmo sanoi:" Nyt saatte sytyttää valot." Kuraattori siirtyi nopeasti valokatkaisijalle ja valot syttyivät huoneeseen. Pauliina katseli hahmoa, joka piileksi viitan alla.

"H-hei, olen Pauliina, mainostoimistosta:"Pauliina hieman aristaen tilannetta sai sanottua. "Hei, olen Leevi." ja pudotti viittansa lattialle. Viitan alta paljastui alaston miehen vartalo. Tai ei ihan alaston, sillä hänellä oli kalukukkaro kullinsa päällä ja vyötäröllä jonkinlainen harness. Leevi ojensi kätensä hämmentynyttä Pauliinaa kohti. Pauliina oli lähes ilmeetön, mutta ojensi kätensä Leeville. Leevi kääntyi ympäri ja lähti kävelemään kohti viimeisintä keskeneräistä teostaan. Leevin harnessissa oli kiinnitetty häntä, joka heilui hänen kävellessään. "Tulkaa tänne!":huusi Leevi."Haluan esitellä viimeisimmän teokseni. Pauliina ja kuraattori lähtivät Leevi luokse. Teoksessa oli kuvattu susi ja peura. Se, että susi olisi halunut saalistaa peuraa, teoksessa susi oli kuin alistamassa peuraa. Peura oli kuin naisoletettu, joka oli sidottu kiinni käsistään ja jaloistaan ja susi oli kuin miesoletettu valmiina alistamaan peuraa. Pauliina oli hämillään, mutta toimeksiantona hän aloitti suunnittelun tiiminsä kanssa millainen mainoskampanja tästä tehtäisiin.  

Pauliina saapui kotiin, huh huh millainen päivä, mutta iltatoimet tehtyään hän asettui vuoteeseensa, luki päivän viestit ja laittoi äänikirjan soimaan. Aiheena sattui olemaan rikosromaani kadonneesta naisesta ja kuinka häntä etsittiin metsästä. Niinpä pian Pauliina nukahti...

...alitajunta teki työtään unessa...

Pauliina oli saapunut metsän reunaan. Hänen oli tarkoitus tavata taiteilija metsämökillä. Tapaamisen paikkana oli luonto ja luonnon läheisyys, koska taiteilija koki olevansa osa luontoa. Pauliina oli pukeutunut valkoiseen kauluspaitaan, pikkutakkiin, minihameeseen ja pitkävartisiin saappaisiin. Hän ajoi autonsa polun alkuun, josta olisi lyhyt matka metsämökille.

Pauliina astui ulos autostaa ja lähti kävelemään kohti metsämökkiä. Kyltti polun alussa kertoi, että mökille olisi noin 1km matka. Pauliina asteli polkua pitkin, että pitikin olla saappaissa korkoa. Jos tulisi hätä, olisi juokseminen mahdotonta. Mutta ei auttanut, oli vain jatkettava matkaa.

Pimeyskin ehti tulla ennenkuin Pauliina ehti metsämökille. Hän eksyi välillä polulta ja joutui käsillä siirtää oksia. Korot osuivat juuriin, ihan kuin ne olivat tahallaan nouseet maasta ja vaikeuttaneet Pauliinan kävelyä. Mutta onneksi valon tuike näkyi, ehkä se on se mökki.

Pauliina koputti ovea, mutta tuntui, että kukaan ei noteerannut koputusta. Pauliina avasi oven ja astui sisään. "Hei, onko täällä ketään?": hän huusi. Mutta kukaan ei vastannut. Takassa paloi tuli ja pöydällä oli astioita, joten joku tai jotkut täällä olivat. Pauliina käveli eteenpäin ja kuuli kuinka lattialaudat narisivat alla. Hän asteli takan luo lämmittelemään. 

"Hei!": kuului hento ääni takaa. Pauliina kääntyi ympäri ja näki alastoman naisvartalon, jolla oli peuran kaltainen kasvinaamio. "Susi on tuolla ulkona käymässä, hän tulee kohta.":sanoi tuo peurahahmoinen olento. "Ki-kiitos:"vastasi Pauliina. Hän oli hämillään tilanteesta, mutta yritti ylläpitää tilannettaan olla rauhallinen. "Haluatko jotain?": kysyi tuo peurahahmoinen olento. "Kiitos, olisiko vettä?": sai Pauliina sanottua. Niin tuo peurahahmoinen olento poistui ja tuli takaisin vesilasin kanssa.

Pauliina istahti lasin kanssa ja joi rauhallisesti, vaikka tilanne häntä jännitti. Mitä tästä pian tapahtuisi. Peurahahmoinen olento seisoi jonkin matkan päässä sanomatta mitään.

Pian ulkoa alkoi kuulua ulvontaa. "Susi saapuu!":sanoi peurahahmoinen olento hieman peloissaan. Ovi avautuikin varsin voimallisesti ja sisään astui susihahmoinen olento. Susi kulki nuuskien sisällä ja käveli kohti peurahahmoista olentoa. Katsoi ensin ja tarttui sitten kädestä ja veti kohti makuuhuonetta. Pauliina ei nähnyt suoraan makuuhuoneeseen, mutta kuuli narinasta kuinka joku olisi työnnetty vuoteeseen. Pauliina nousi tuolistaan ja siirtyi hiljaa makuuhuoneen ovelle. Ovelta hän näki kuinka susihahmoinen olento sitoi peurahahmoisen olennon kiinni vuoteeseen käsistä ja jaloista ja työnsi kullinsa sisään. Susihahmoinen jatkoi panemista kunnes yhtäkkiä sen pää kääntyi ovea kohti. Susihahmoinen lopetti panemisen ja nousi ylös ja käveli kohti makuuhuoneen ovea. Pauliina oli aivan paniikissa. Hän oli tullut tapaamaan taiteilijaa ja nyt hän oli lähes vastakkain suden kanssa. # Tulit tapaamaan siis minua?": susihahmoinen olento kysyi." Kyllä!": yritti Pauliina selkeästi sanoa. Susihahmoinen olento kääntyi ympäri ja siirtyi vuoteen luokse. Se vapautti peurahahmoisen olennon vuoteesta.

"Tule!":sanoi susihahmoinen olento Pauliinalle ja ohjasi Pauliinan istumaan tuoliin. Peurahahmoinen olento seurasi perässä ja asettui susihahmoisen taakse. "Mitä haluat tietää?": kysyi susihahmoinen olento. "Niin, haluasin kysyä teoksistasi ja niiden synnystä sekä miten voisimme mainostaa, jotta suuri yleisö tulisi katsomaan niitä.": Pauliina yritti nopeasti vastailla. "No, taiteeni ei ole yksikertaista ymmärtää. Peura, tee työsi!":susihahmoinen olento käski. Peurahahmoinen olento lähestyi Pauliinaa ja aloitti käsillään hyväilyn. Se riisui naamionsa ja alkoi suudella Pauliinaa. Pauliina oli aluksi estämässä, mutta myöntyi suudelmaan. Peurahahmoisen olennon suudellessa Pauliinaa, susiolentoinen olento tarttui Pauliinaa käsistä kiinni, jotta Pauliina ei voinut vastustaa suudelmaa.

"Ei, ei, ei!" Yritti Pauliina huudella ja niin hän heräsi unesta. Hän nousi istuvaan asentoon ja hengitti raskaasti. Onneksi se oli unta, mutta miten uni olisi jatkunut, kerropa se.

Hyviä unia kaikille!