Ne sanoo,
et mun pitäis mennä terapiaan.
Miksi siitä on tullut haloo,
kun mä teen mitä haluan.
Mä istun joskus yksin,
ja itselleni nauran.
Kun taas oon jonkun kanssa kaksin,
saatan kyyneleitä valutan.
Joskus surra ja nauraa voin,
jos menetyksen koin.
Mutta kun koen jotain hyvää,
saataan itkeä syvää.
Mä vain meen,
kun tie mua kutsuu.
Astun mun autoon,
bootsin painosta
kaasu pohjaan painuu.
Äiti mua neuvoo koittaa,
vaan en jaksa kuunnella.
Mä vain bassoja alan soittaa,
kun äiti tahtoo sanella.
Kaveritkin joskus multa kysyy,
mitä mä oikein meinaan.
Vakuutan, et aion tiellä pysyy,
vaikka vauhtini nousee sataan.
Mä vain meen,
kun tie mua kutsuu.
Astun mun autoon,
bootsin painosta
kaasu pohjaan painuu.
Ehkä joskus mä tiedän,
mikä oon ja mihin meen.
Mut vielä mun suuntani vedän,
tähän risteykseen.
Ehkä suuntani siitä joskus tiedän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle!