Voiko ääneen sanoa,
vai hiljaa anoa.
Että asiat ovat toisin,
erilailla kuin toivoisin.
Läheisyyttä tahdon kokea,
mutta jotenkin olen ollut sokea.
Se mitä on ehkä tavallista,
on mulla erilaista.
Jotkut tahtovat syleilyn,
minä tahdoin toisen hyväilyn.
Ne eivät olleet kädet,
ne olivat köydet.
Toiset tyytyvät hyväilyyn,
minä halusin syleilyn.
Toiselle ne olivat vain kädet,
minulle ne olivat myös köydet.
Halusin, että minut omistetaan,
mutta myös kunnioitetaan.
Siksi haluan hyväilyn,
myös köysien hyväilyn.
Ei riitä minulle halaukset,
haluan myös sitoumukset.
Köysiin minut solmitut,
solmuin minut solmitut.
En ole ehkä tavallinen,
kun tällaista tarvitsen.
Mutta minulle on sitominen,
merkki sitojan luottamuksen.
Ihanaa köysittelyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle!