Kirsikkapuu

Kun mä yöllä heräsin,

luulin että vieressä oot sä.

Mutta sitten tajusin,

että se unta on,

jossa olit sä ja mä.

En sen jälkeen unta saanut,

kun sua vierestäin hain.

Käsin kosketella en saanut,

yksin olla mä sain.

Kun me tavattiin,

oli lehdet vaaleanpunaiset.

Kun me halattiin,

oli suunnitelmat salaiset.

Me kahden oltiin,

siihen nojaltiin.

Taisi aika unohtuu,

kun yllämme oli kirsikkapuu.

Me iltaan käveltiin,

jotain biisii säveltiin.

Yhteen rytmi soi,

meidät yhteen toi.

Otit mut reppariin,

kun jalat väsyi niin.

Tunsin lämpösi,

kun sinuun nojasin.

Kun me tavattiin,

oli lehdet vaaleanpunaiset.

Kun me halattiin,

oli suunnitelmat salaiset.

Me kahden oltiin,

siihen nojaltiin.

Taisi aika unohtuu,

kun yllämme oli kirsikkapuu.

 

Aurinko laski meren taa,

se sinun kasvot punertaa.

Siihen kiinni mä jäin,

hymyilin mielessäin.

 

En voinut vastustaa,

ensin pientä suudelmaa.

Siihen vangiksi jäin,

kun pidit sylissäis. 

Kun me tavattiin,

oli lehdet vaaleanpunaiset.

Kun me halattiin,

oli suunnitelmat salaiset.

Me kahden oltiin,

siihen nojaltiin.

Taisi aika unohtuu,

kun yllämme oli kirsikkapuu.

 

Vaan putos kukat puun,

maa siihen verhoutuu.

Pois sä lähditkin,

yksin tänne jäinkin.

 

Vaan en unohtaa voi,

minkä tunteen se toi.

Kun kirsikkapuu,

jonka kukat taas uusiutuu. 

Kun me tavattiin,

oli lehdet vaaleanpunaiset.

Kun me halattiin,

oli suunnitelmat salaiset.

Me kahden oltiin,

siihen nojaltiin.

Taisi aika unohtuu,

kun yllämme oli kirsikkapuu.

 

Oi, kirsikkapuu...