28. helmikuuta 2018

Hei, ole kiltti

Mä katson telkkarii, mä vaihdan kanavii
Ei sieltä mitään tahdo tulla
Laitan telkan kii, heitän kaukon roskii
Hirvee himo on mulla

Jotenkin himo täytyy tyydyttää
ennen kuin mun hermot repeää
Mikä mua siis vois tyydyttää
kun telkkarista ei tuu mitää?

Hei, ole kiltti ja tuo mulle suklaata
jos mä kauniisti pyydän?
Hei, ole kiltti ja tuo mulle suklaata
jaan sen kanssasi, pyydän

Katson kaikki kaapit, sekä laatikot.
Jos vain suklaan löydän
Mut eessä vain kupit, sekä astiastot.
Joskus sinne piiloon sen syydän

Mutta mulla suklaata ei oo
mä oon katsonu monta piiloo.
Tarviiko mun nyt ostaa lähtee
kun niin mieli tekee?

Hei, ole kiltti ja tuo mulle suklaata
jos mä kauniisti pyydän?
Hei, ole kiltti ja tuo mulle suklaata
jaan sen kanssasi, pyydän.

Miksei oo suklaataxii?


 

10. helmikuuta 2018

Mä vain oon...

Mä katson peiliin itseäin
mietin mikä mä oon
Hiukset kampaan asentoon
mutta jäävät mihin jäivätkään.

Mä astun ulos ovesta
painan oven kiinni
laukkuni oli jäädä väliin sen
mutta vedin sen mukaan

Mä vain oon...
mä mikä oon...
mä vain oon...
en usko ees kohtaloon

Askelteni äänet kaikuvat taloissa
ehkä peittäisin ne
jos vain sen voisin
vaan ne on

Mä vain oon...
mä mikä oon...
mä vain oon...
hautaudun tähän eloon

Vaan hiukseni punaiset
hohtaa kirkkaana
en halua samaan kuvioon
mä vain oon...

20. tammikuuta 2018

Odotus

Tämä aikani matelee,
tuntuu kuin mikään eteenpäin ei mee.
Seison kadun kulmassa,
siinä samassa missä aiemmin.

Poltin tupakan, jos toisenkin
katson kelloa kerran jos toisenkin.

Entä jos et sä tuu,
jäitkö sanomatta pois?
Vai eikö aikasi kuljekaan
samaan tahtiin kuin mun?

Lumi peittää jo takkiain,
sitä poistan käsinein
se jo tartuu saappaisiin
astun sivuun taas askelein.

Kaivan esiin puhelimen
kertooko se viestin sen.

Entä jos et sä tuu,
jäitkö sanomatta pois?
Vai eikö aikasi kuljekaan
samaan tahtiin kuin mun?

Kun sä saavuit
oon kylmissäin
kiedoit kätesi ympärillein
Et sanonut syytä miks myöhässä oot,
suukkosi siihen vastatkoon.

Miksi odotus tuskaa olla voi,
kun kaiken tahtoo.
Mut siitä unelmoi
että kaksin olla voi.


6. joulukuuta 2017

Suomi 100


Vedin takin vetoketjun kiinni
ja laitoin pipon korville.
Olen menossa ulos koirani kanssa.
Koira odotti jo malttamattomana,
jotta nopeasti pääsisin sen matkaan.

Astuimme ulos ovesta ja suuntasimme metsäpolulle.
Ei ihan polku, mutta tehty polku liikkumiselle.
Polulla oli lunta, näimme, että muitakin oli kulkenut polkua pitkin.
Oli ainakin koiralla paljon tuoksuja.

Katselin ympärille, näin puita ja niittyjä, jotka olivat jo lumen peitossa.
Mietin millaisia ne olivat viime kesänä.
Kukkia, perhosia, ampiaisia, surinaa ympärillä.

Mietin millaisia ne olivat keväällä
Värittömämpiä kuin kesällä, mutta kaikkialla tuoksui keväinen raikkaus.
Aivastutti kyllä minua, mutta nautin siitä.

Suomi on minulle maa, jossa voin nähdä luonnon puhtaana sen eri vaiheissa.
Saan vapaasti kulkea polulla,
voin nauttia koirani tempoilevastakin menosta
sillä sekin selvästi nauttii olostaan.

Kiitos Suomi, onnea sinulle tänään 100 vuotias. <3

15. heinäkuuta 2017

Gösta

Mihin kuoli Göstä Sundqvist,
joka sanat sai soimaan
oliko hän joku mulkvist
vai sanataituri parhaimmillaan?

Miksi joku soi sävelenä ikuisuuteen,
miksi toinen saa aikaan murheen.
On onni kuulla sävel sanat kauneuden,
silla tampaan maan päällä kauheuden syvyyden.