28. maaliskuuta 2025

Mainostoimistossa 4

 Kiire painaa päälle, eikä Pauliinalla tunnu olevan hetkeäkään rauhaa. Puhelin soi, sähköpostit odttavat vastausta ja esihenkilökin tuntuu olevan kiinnostunut miten Pauliina johtaa työryhmäänsä. Pauliina itse tuntuu olevan tilanteen tasalla, mutta miten esihenkilö asian näkee, joskus askarruttaa häntä.

Nyt kuitenkin kohteena on uusi automaatti pesulaketju, joka haluaa vallata markkinoita. Mainonta on suoraa, hieman agressiivista ja seksuaalistakin sävyä sisältävää. Tavoiteena on saada on saada sinkut ja muutoinkin kiireelistä elämää viettävät unohtamaan kotona pyykkäämisen ja siirtyvän automaattipesulan asiakkaiksi. Seksuaalisuus näkyy mainonnassa, kun sinkkumiehiä houkutellaan vähäpukeisten naisten avulla asiakkaiksi ja taas toisin päin, sinkkunaisia houkutellaan asiakkaaksi vähäpukeisten miesten avulla. 

Pauliina oli työryhmänsä kanssa jälleen työstänyt mainostekstejä, suunnitellut kuvauksia, haastatellut tv-mainoksiin näyttelijöitä jne. Pauliina saapui taas kotiinsa, teki iltapuuhiaan ja asettui katselemaan tv-ohjelmaa. Hetken aikaa kuvat vilisivät silmissä, kunnes Pauliina nukahti sohvan nurkkaan...

... kunnes unessa...

Pauliina oli saapunut pyykkikorin kanssa pesulaan. Hänelle oli kertynyt jo iso korillinen pyykkiä, mukana oli mekkoja, hameita, farkkuja, pikkuhousuja ja rintaliivejä. Pauliina asetti pyykkikorinsa pesukoneen viereen ja alkoi laittaa pesukoneen aukosta pyykkiä sisään. Ensin menivät isoimmat vaatteet ja lopuksi pienimmät. Viimeisen vaatteen jälkeen hän sulki pesukoneen luukun. 

Pauliina haki pesuainetta pieneen kuppiin. Hän aikoi kaataa pesuaineen koneen pesuaine säiliöön, mutta kumartui ensin kuppi kädessä pesukoneen luukun eteen. Hän tarkisti, että luukku on kiinni, mutta jäi ihastelemaan luukusta heijastuvaa kuvaa itsestään. Pauliina povi näkyi heijastuneena luukusta ja hän jäi ihastelemaan näkemäänsä.

Samassa pesulan ovi aukesi ja sisään astui mies ja nainen. Pauliina pelastyi ja kaatoi pesuaineen rinnuksillensa. Pauliina nousi ylös säikähtäneenä. Hänen oli tarkoitus pyyhkiä vaatteistaan valunut pesuaine pois, mutta hän jäi tuijottamaan saapuneita miestä ja naista.

"Mitäs sulle kävi, emme kai säikäyttäneet sinua?": saapunut nainen sanoi. "E-ei-tässä mitään.":sopersi Pauliina ja yritti peitellä pesuaineen tahrimaa kohtaa vaatteessa. Pesuaine oli jo ehtiny valua Pauliinan vartalolla ja osin imeytyä vaatteeseen.

Saapunut nainen asteli Pauliinan eteen ja katsoi pesuaineen tahrimaa vaatetta. "Pistä koneeseen vaatteesi, saat siitä puhdasta.": nainen sanoi. Pauliina epäröi, mutta alkoi riisua hitaasti vaatteistaan yltään. Nainen katseli Pauliinan riisumista hymyillen. Hän katsoi taakseen ja huomasi miehensä kiinnostuneen tilanteesta. Nainen tiukkasi miehelleen, että hän hoitaa tämän tilanteen ja mies selvästi rauhottui ja alkoi heidän vaatekassiaan penkoa ja laittaa vaatteita koneeseen.

Pauliinalla oli päällään vain rintaliivit ja pikkuhousut sekä avokkaat, kun hän joutui laittamaan vaatteensa pesukoneeseen. Nainen astui aivan Pauliinan eteen ja tuijotti hymyillen Pauliinaa. "Kohta saat puhtaat vaatteet": sanoi nainen ja kääntyi pois laittamaan heidän omat pyykkinsä koneeseen.

Pauliina istui hieman peloissaan tuolille, pelkissä alusasuissa. Hän tuijotti eteenpäin ja yritti olla kuin kukaan ei olisi huomannut häntä. Nainen ja mies olivat saaneet omat pyykkinsä koneeseen. Hekin istuivat alas, mutta nainen tuijoitti Pauliinaa. Nainen nousi tuolistaan ja istuitui Pauliina viereen. Nainen kosketti sormellaan Pauliinan olkapäätä ja valutti sormeaan alas kohti Pauliinan rannetta. Pauliina yritti olla ensin huomaamatta, mutta kosketuksen väristys ravistutti Pauliina. "Taidat tykätä?": nainen myhäili. Pauliina ei vastanut mitään. Nainen nousi tuolistaan ja asettui seisomaan Pauliinan eteen. "Tule:" nainen sanoi ja tarttui Pauliinaa molemmista käsistä ja veti hänet seisomaan. Pauliina vastusti ensin nousua, mutta nainen asetti jalkansa Pauliinan haarojen jälkeen ja veti Pauliinan ylös. Nainen veti Pauliinaa perässä kunnes he saapuivat kuivaushuoneen ovelle. Nainen veti oven auki ja veti Pauliinan huoneeseen. Kuivaushuoneessa roikkui pyykkinaruja ja muutamia kuivumassa olevia vaatteita. "Pysy tässä!" : nainen sanoi komentavalla äänellä. Nainen nappasi muutamia vaatteita ja sitoi niillä Pauliinan kädet pyykkinaruihin. Pauliina oli pelästyksestä jännittynyt ja tajusi tilanteen vasta kun hänen kätensä olivat jo sidotut. Nainen aloitti kiihkeän suudelma Pauliinan huulille. Pauliina oli hieman pidättyväinen, mutta antautui tilanteeseen. Nainen hyväili Pauliinan vartaloa, suuteli Pauliina kaulaa ja rintoja. Sitten hän asettui kyykkyyn Pauliinan eteen. Nainen veti Pauliinan pikkuhousut alas ja aloitti ensi sormin hyväilemaan Pauliinaa. Sitten nainen alkoi kielellä hyväilemään Pauliinan pillua. Pauliina vaikeroi, mutta kiinni sidotut kädet Pauliinan hyvin paikoillaan. Nainen jatkoi hyväilyään ensin sormin ja välillä kielin.

Nainen irroitti Pauliinan kädet ja pakotti Pauliinan polvilleen. Nainen kumartui Pauliinan eteen antoi suukon ja huusi sitten miehelleen, pyytäen häntä tänne. Mies saapui käskystä ja asettui seisomaan Pauliinan eteen. Nainen katsoi sivusta, kun mies avasi housunsa ja hänen seosova kullinsa oli valmiina Pauliinan suihinottoon. Mies tunki kullinsa Pauliinan suuhun. "Ei-ei-ei!": vaikeroi Pauliina ja heräsi sohvaltaan. 

Pauliina oli aivan sekaisin unesta. Mitä hän olikaan unessa kokenut. Seuraavana päivänä olivat kuvaukset pesulassa ja kuinka ollakkaan, kuvausten aikana pesuainetta roiskui Pauliinan päälle. "Tätäkö se uni tiesi?" Pauliina ajatteli ja alkoi puhdistamaan vaatteitaan. 

16. maaliskuuta 2025

Mainostoimistossa 3

Lakiasiantoimiston toimeksiannon jälkeen Pauliina saattoi hetken hengähtää. Asiakkaat olivat antaneet hyvää palautetta. Jopa esihenkilö pystyi pienellä hymyllään osittamaan, että nyt oli onnistuttu täyden kympin edestä. Ja saipa Pauliina pientä provikkaa osaamisestaan.

Mutta uudet haasteet kutsuivat, taidegalleria oli suunnittelemassa nuoren taiteilijan näyttelyä ja nyt tarvittiin mainostoimiston apua markkinoimaan näyttelyä. Nuori taiteilija, Leevi, oli tuleva lupaus kriitikoiden mielestä, mutta nyt tarvittaisiin apuja miten suuri yleisö saisi myös tiedon ja kiinnostuksen tästä taitelijasta.

Pauliina kutsuttiin taidegalleriaan tutustumaan suunnitelmiin näyttelystä ja tapaamaan tästä taiteilijaa. Pauliina asteli gallerian aulaan ja tapasi gallerian edustajia. He siirtyivät neuvotteluhuoneeseen aloittaakseen keskustelut ja siirtyivät siitä gallerian puolelle katsomaan taiteilijan teoksia.

"Onko taitelija itse tänään täällä?:" kysyi Pauliina. "On hän, hän on ehkä tuolla taidehuoneessa maalamassa yhtä teostaan. Käydäänkin tapaamassa häntä.":gallerian kuraattori sanoi. Kuraattori esitteli matkalla taidehuoneeseen teoksia ja niiden taiteellista merkitystä näyttelylle. Pauliina kuunteli kiinnostuneena, olihan häntäkin kiinnostanut maalaaminen kankaalle, mutta alakoulun vesivärien jälkeen ei hän ole juurikaan mitään maalannut.

Saavuttiin taidehuoneeseen. Huoneessa oli pimeää, vain muutama kynttilä oli sytytetty. Kuraattori kauhistui, pianhan palovaroittimet saattaisivat hälyttää tai syttyä tulipalo. Hän alkoi sammuttaa kynttilöitä ja etsiä valokatkaisijaa, kun pimeydestä kului ääni:" Seis! Kuraattori ja Pauliina pysähtyivät säikähtäen paikoilleen. Pian huoneen poikki kohti heitä lähestyi joku hahmo. Joku joka kantoi jonkinlaista viittaa yllään. Hahmon seisoessaan heidän edessään, hahmo sanoi:" Nyt saatte sytyttää valot." Kuraattori siirtyi nopeasti valokatkaisijalle ja valot syttyivät huoneeseen. Pauliina katseli hahmoa, joka piileksi viitan alla.

"H-hei, olen Pauliina, mainostoimistosta:"Pauliina hieman aristaen tilannetta sai sanottua. "Hei, olen Leevi." ja pudotti viittansa lattialle. Viitan alta paljastui alaston miehen vartalo. Tai ei ihan alaston, sillä hänellä oli kalukukkaro kullinsa päällä ja vyötäröllä jonkinlainen harness. Leevi ojensi kätensä hämmentynyttä Pauliinaa kohti. Pauliina oli lähes ilmeetön, mutta ojensi kätensä Leeville. Leevi kääntyi ympäri ja lähti kävelemään kohti viimeisintä keskeneräistä teostaan. Leevin harnessissa oli kiinnitetty häntä, joka heilui hänen kävellessään. "Tulkaa tänne!":huusi Leevi."Haluan esitellä viimeisimmän teokseni. Pauliina ja kuraattori lähtivät Leevi luokse. Teoksessa oli kuvattu susi ja peura. Se, että susi olisi halunut saalistaa peuraa, teoksessa susi oli kuin alistamassa peuraa. Peura oli kuin naisoletettu, joka oli sidottu kiinni käsistään ja jaloistaan ja susi oli kuin miesoletettu valmiina alistamaan peuraa. Pauliina oli hämillään, mutta toimeksiantona hän aloitti suunnittelun tiiminsä kanssa millainen mainoskampanja tästä tehtäisiin.  

Pauliina saapui kotiin, huh huh millainen päivä, mutta iltatoimet tehtyään hän asettui vuoteeseensa, luki päivän viestit ja laittoi äänikirjan soimaan. Aiheena sattui olemaan rikosromaani kadonneesta naisesta ja kuinka häntä etsittiin metsästä. Niinpä pian Pauliina nukahti...

...alitajunta teki työtään unessa...

Pauliina oli saapunut metsän reunaan. Hänen oli tarkoitus tavata taiteilija metsämökillä. Tapaamisen paikkana oli luonto ja luonnon läheisyys, koska taiteilija koki olevansa osa luontoa. Pauliina oli pukeutunut valkoiseen kauluspaitaan, pikkutakkiin, minihameeseen ja pitkävartisiin saappaisiin. Hän ajoi autonsa polun alkuun, josta olisi lyhyt matka metsämökille.

Pauliina astui ulos autostaa ja lähti kävelemään kohti metsämökkiä. Kyltti polun alussa kertoi, että mökille olisi noin 1km matka. Pauliina asteli polkua pitkin, että pitikin olla saappaissa korkoa. Jos tulisi hätä, olisi juokseminen mahdotonta. Mutta ei auttanut, oli vain jatkettava matkaa.

Pimeyskin ehti tulla ennenkuin Pauliina ehti metsämökille. Hän eksyi välillä polulta ja joutui käsillä siirtää oksia. Korot osuivat juuriin, ihan kuin ne olivat tahallaan nouseet maasta ja vaikeuttaneet Pauliinan kävelyä. Mutta onneksi valon tuike näkyi, ehkä se on se mökki.

Pauliina koputti ovea, mutta tuntui, että kukaan ei noteerannut koputusta. Pauliina avasi oven ja astui sisään. "Hei, onko täällä ketään?": hän huusi. Mutta kukaan ei vastannut. Takassa paloi tuli ja pöydällä oli astioita, joten joku tai jotkut täällä olivat. Pauliina käveli eteenpäin ja kuuli kuinka lattialaudat narisivat alla. Hän asteli takan luo lämmittelemään. 

"Hei!": kuului hento ääni takaa. Pauliina kääntyi ympäri ja näki alastoman naisvartalon, jolla oli peuran kaltainen kasvinaamio. "Susi on tuolla ulkona käymässä, hän tulee kohta.":sanoi tuo peurahahmoinen olento. "Ki-kiitos:"vastasi Pauliina. Hän oli hämillään tilanteesta, mutta yritti ylläpitää tilannettaan olla rauhallinen. "Haluatko jotain?": kysyi tuo peurahahmoinen olento. "Kiitos, olisiko vettä?": sai Pauliina sanottua. Niin tuo peurahahmoinen olento poistui ja tuli takaisin vesilasin kanssa.

Pauliina istahti lasin kanssa ja joi rauhallisesti, vaikka tilanne häntä jännitti. Mitä tästä pian tapahtuisi. Peurahahmoinen olento seisoi jonkin matkan päässä sanomatta mitään.

Pian ulkoa alkoi kuulua ulvontaa. "Susi saapuu!":sanoi peurahahmoinen olento hieman peloissaan. Ovi avautuikin varsin voimallisesti ja sisään astui susihahmoinen olento. Susi kulki nuuskien sisällä ja käveli kohti peurahahmoista olentoa. Katsoi ensin ja tarttui sitten kädestä ja veti kohti makuuhuonetta. Pauliina ei nähnyt suoraan makuuhuoneeseen, mutta kuuli narinasta kuinka joku olisi työnnetty vuoteeseen. Pauliina nousi tuolistaan ja siirtyi hiljaa makuuhuoneen ovelle. Ovelta hän näki kuinka susihahmoinen olento sitoi peurahahmoisen olennon kiinni vuoteeseen käsistä ja jaloista ja työnsi kullinsa sisään. Susihahmoinen jatkoi panemista kunnes yhtäkkiä sen pää kääntyi ovea kohti. Susihahmoinen lopetti panemisen ja nousi ylös ja käveli kohti makuuhuoneen ovea. Pauliina oli aivan paniikissa. Hän oli tullut tapaamaan taiteilijaa ja nyt hän oli lähes vastakkain suden kanssa. # Tulit tapaamaan siis minua?": susihahmoinen olento kysyi." Kyllä!": yritti Pauliina selkeästi sanoa. Susihahmoinen olento kääntyi ympäri ja siirtyi vuoteen luokse. Se vapautti peurahahmoisen olennon vuoteesta.

"Tule!":sanoi susihahmoinen olento Pauliinalle ja ohjasi Pauliinan istumaan tuoliin. Peurahahmoinen olento seurasi perässä ja asettui susihahmoisen taakse. "Mitä haluat tietää?": kysyi susihahmoinen olento. "Niin, haluasin kysyä teoksistasi ja niiden synnystä sekä miten voisimme mainostaa, jotta suuri yleisö tulisi katsomaan niitä.": Pauliina yritti nopeasti vastailla. "No, taiteeni ei ole yksikertaista ymmärtää. Peura, tee työsi!":susihahmoinen olento käski. Peurahahmoinen olento lähestyi Pauliinaa ja aloitti käsillään hyväilyn. Se riisui naamionsa ja alkoi suudella Pauliinaa. Pauliina oli aluksi estämässä, mutta myöntyi suudelmaan. Peurahahmoisen olennon suudellessa Pauliinaa, susiolentoinen olento tarttui Pauliinaa käsistä kiinni, jotta Pauliina ei voinut vastustaa suudelmaa.

"Ei, ei, ei!" Yritti Pauliina huudella ja niin hän heräsi unesta. Hän nousi istuvaan asentoon ja hengitti raskaasti. Onneksi se oli unta, mutta miten uni olisi jatkunut, kerropa se.

Hyviä unia kaikille!

14. maaliskuuta 2025

Mainostoimistossa 2

 Mainostoimistossa oli käynnissä usea mainosprojekti samaan aikaan. Pauliina tiimeineen työsti projekteja, osa oli jo valmistunut, osa vielä työn alla. Esihenkilö piti huolen, että asiakastyöt valmistuivat ajallaan, mikä piti Pauliinaa stressin alla. Vaikka Pauliina koki hallitsevansa töitä, niitä kulkeutui myös hänen kotiinsa ja joskus jopa uniin. Viimeisimpänä valmistuneista olivat erotiikkaliikkeen radiomainos ja kilparatsastus SM-kilpailun mainostus someen. Lakiasiantoimiston liikeidea- ja mainostyö olivat loppusuoralla. Tarkoitus oli seuraavana päivänä esitellä asiakastyö lakiasiantoimistolle. Esihenkilön kanssa tiukka keskustelu osioitti, että kyseessä oli varsin rahakas työ mainostoimistolle, eikä sitä syytä menettää.

Pauliina saapui kotiinsa, riisui vaatteet ja puki kylpytakkinsa päälle. Hän otti jääkaapista hieman smoothita ja laittoi poreammeeseen veden valumaan. Hän ajatteli rentouttaa päivän stressistä ja valmistella huomista esittelyä varten.

Poreamme oli jo täyttymässä ja Pauliina riisui kylpytakkinsa ja asettui ammeeseen. Olipa se ihanan lämmin ja poreet ammeessa tekivät olon mukavaksi. Pauliina jätti hanan vielä auki, jotta ammessa olisi riittävästi vettä. Loriseva vesi, lämmön tunne ammeessa saivat Pauliinan uneliaaksi ja niinpä hän nukahti hyvin pian.

Alitajunta työsti viimeaikaisia tapahtumia ja saivat Pauliinan näkemään unta...

...Pauliina saapui lakiasiantoimistolle. Hänellä oli mukanaan salkku, jossa oli hänen läppärinsä. Hänellä oli asunaan kilparatsastajan asuste, johon kuuluivat takki, ratsastushousut ja kilparatsastus saappaat. Lisäksi hänellä oli mukanaan raippa. Pauliina tunsi suurta itsevarmuutta astellessaan toimistoon. Hän puhkui intoa ja voimaa esitellä suunnitelmaa lakiasiantoimiston omistajille.

Pauliina astui neuvotteluhuoneeseen ja käveli tahdikkaasti mutta itsevarmuutta tuntien omistajien luokse. Häntä vastassa oli kaksi omistajaa, mies ja nainen ja he istuivat molemmin puolin pöytää. Pauliina kätteli ensin miestä ja sitten kiersi pöydän toiselle puolen kättelemään naista. Sen jälkeen hän asettui puhujapöntön taakse. Hän kaivoi salkusta läppärin ja asetti sen puhujapöntön pöydälle. Sen jälkeen hän kiinnitti tarvittavat liitännät, jotta hän voisi aloittaa esittelyn. 

Pauliina teki valmistelut rauhallisesti, mutta päättäväisesti. Hän oli päättänyt ottaa tilan haltuun. Mutta jostain syystä videotykki ei suostunut näyttämään näkymää, mikä näkyi Pauliinan läppärissä. Hän yritti pysyä rauhallisena, mutta hermostuminen oli aistittavissa. Pauliina paineli kaikkia näppäimiä ja oli jo melkein hermostuksissaan pullahtamassa itkuun. Pauliina yritti pitää tilanteen hallinnassa, mutta joutui myöntämään, ettei saisi esitystä näkyviin. Lakitoimiston nainen nousi tuolistaan ja käveli Pauliinan rinnalle ja otti toisellä kädellä Pauliinan vyötäröstä kiinni ja toisella kädellä Pauliinan etusormesta. "Painetaan tästä, kultaseni.": sanoi nainen ja niin kuva välittyi videotykistä seinälle. Nainen palasi tuolilleen ja Pauliina yritti palata alkuperäiseen rooliinsa.

Pauliina oli esityksessään lähes loppupuolella. Kumpikaan lakiasiantoimiston henkilöistä ei ollut vielä sanonut sanaakaan. Pauliina esitteli teemojaan - lakiasiantoimitsto, ystävällinen, helposti lähestyttävä, sovitteleva. Nämä sanottuaan, lakiasiantoimiston mies nousi tuolistaan sanomatta sanaakaan ja käveli Pauliinan taakse. Pauliina tunsi olonsa hieman tukalaksi, mutta yritti kakertamatta jatkaa esitystään. Mies tuli lähemmäksi ja oli kuiskausetäisyyden päässä Pauliinasta. "Mitä tarkoitit sanalla sovitteleva?":mies sanoi hiljaa, mutta kireällä äänellä. "Ta-ta-tarkoitin, että pyritte sovittelemaan tarvittaessa ratkaisuja eri osapuolten vä-välille:" Pauliina hieman änkytti.

Mies tarttui Pauliinaa käsivarresta ja taivutti sen Pauliinan seläntaakse. "Me emme sovittele, me voitamme jutut. Onko selvä?": mies tivasi. "On!": Pauliina sai sanottua, ja odotti, että mies vapauttaisi otteensa. "Entä ystävällisyys, me emme kaihda keinoja voittaa juttumme!: sanoi mies ja veti Pauliinaa itseään kohti. Mies työnsi Pauliinaa edellään kohti pöydän reunaa ja työnsi Pauliina siten, että hän makasi vatsallaan pöydän päällä. Sitten hän potkaisi Pauliinan jalat erilleen. Pauliina yritti irrottautua otteesta, mutta mies piti yhä tiukemmin Pauliinaa pöytää vasten. Samalla mies painoi Pauliinan ratsastussaappaita lähemmäksi pöydän jalkoja. "Me emme kaihda keinoja voittaaksemme oikeusjutun. Me emme tunne myöskään kipua":mies sanoi hieman ivallisesti. Pauliina ei nähnyt, mutta kuuli, kuinka naisen tuoli äännähti ja kuului lähestyvä korkojen kopina. "Me voitamme oikeudenkäynnit, me emme sovittele, meitä ei kiinnosta mitä vastapuolelle kuuluu:" mies sanoi. Samassa Pauliina tunsi kuinka ratsupiiska alkoi sivellä hänen pakaroitaan. Pauliina yritti olla hiljaa, mutta pian hänen oli pakko huutaa kivusta. Mies tarttui Pauliinaa takaa hiuksista ja jostain nainen oli saanut dildon, jonka hän asetti Pauliinan suun eteen. Mies painoi Pauliinan päätä kohti pöytää, jolloin Pauliinan oli otettava dildo suuhunsa.

Mies veti edes takaisin Pauliinan päätä, jolloin Pauliinan oli imettävä dildoa. Nainen jatkoi sivaltamista ja mies hieroi Pauliinan jalkoväliä. Mies potkaisi välillä Pauliinan saappaita, jotta Pauliina ei saisi jalkoja siirrettyä yhteen. Mies jatkoi Pauliinan pään liikettä edes takaisin. Pauliina yritti sanoa ei ei ei, mutta dildo lähes tukehdutti hänet...

... Pauliina heräsi unesta. Hän oli itse hieronut omasta jalkovälistä. Liukuminen ammeessa oli saanut tunteen pakaroissa ja lähes suuhun ulottunut vesi oli saanut aikaan tukehtumistunteen.

Aamulla Pauliina valmisteli itsensä esittelyä varten. Esihenkilö oli tullut noutamaan ja he yhdessä saapuivat lakiasiantoimistoon. Vastassa olivat lakiasiantoimiston omistajat, mies ja nainen.

Olikohan kyseessä ollut enneuni vai painajainen, mietti Pauliina ;)

12. maaliskuuta 2025

Alexandra 2

Kesää parhaimmillaan kun viikonloput täyttyivät festareista. Aleksi oli kysellyt kavereiltaan lähtisikö kukaan festareille. Hyvää musiikkia, lämpimät kesäyöt, biletystä aamuun saakka. Mutta kukaan ei ollut lähdössä. Kaikilla oli omat syynsä, minkäs sille voi.

Aleksi pohti asiaa, eihän tässä kannattanut jäädä kotiin makaamaan, jos kavereista ei kukaan päässyt. Mitäs jos Alexandra olisi hän joka lähtisi? Mitä jos tästä tulisi seikkailu:)
Hymyssä suin Aleksi lähti netistä ostamaan lippua, pitihän varmistaa, etteivät ne ehtisi mennä. Samalla majoitus, niin voisi asut vaihtaa siellä.

Festaripäivänä Aleksi saapui majapaikkaansa. Hän oli ajatellut suht rentoa festariasua. Asuksi valikoitui toppi, farkkushortsit, tummat sukkahousut, polviin ulottuvat nyörimaiharit sekä nahkatakki. Kaulaan ja ranteeseen ketju. Pieni reppu mukana piti sisällään tarvittavat meikit ynnä muut tarvittavat asiat. 
Meikkaus ja kynnet kuntoon ja vilkaisu peiliin. Alexandra oli valmis festareille.

Hyvää musaa ja tapaamisia. Ties kuinka moni humalassa ollut mies kävi lirkuttelemassa. Alexandra naurahti humalaisten iskuyrityksille. Pitipä joitain näpäyttää sormille liiasta koskettelusta.

Alexandra suuntasi kohti bajamajaa, oli tarpeiden aika. Vapaa koppi ja äkkiä sisään. Pian kuitenkin ovea hakattiin ja ulkoa kuului naisen kiroilua. Alexandra avasi oven ja oven takana oli kaksi naista. Toinen oli aivan humalassa ja juuri ja juuri pysyi pystyssä. Kiroilua se ei juuri haitannut. Toinen naisista yritti pitää humalaista naista pystyssä ja hieman toputella hänen sekoiluaan. 
Alexandra tuskin ehti ulos kun humalainen nainen ryntäsi bajamajaan. "Sori": sanoi humalaista tukenut nainen. "Vittu, tää on aina tällästä! ja paiskasi bajamajan oven kiinni. "Voisitko auttaa hetken mua?": nainen kysyi." Mun pitäis kans päästä pissalle, mutta toi ei sais karata sillä aikaa. Voitko hetken vahtii sitä?"
" Kyllä se käy":Alexandra vastasi. Nainen kiiruhti toiseen bajamajaan. 

Alexandra kuunteli kuuluiko bajamajasta mitään. Hiljaista oli. Nainen saapui Alexandran luo. "Onko se vielä siellä?": nainen kysyi. "On se, hiljaista siellä on." Alexandra vastasi. 
"Se on varmasti sammunut sinne. Voi vittu. Miten mä saan sen täältä himaan?": nainen huokasi. " Mä voin auttaa": Alexandra vastasi. " Millä se viedään kotiinsa?"
"Mä olen autolla, lupasin olla kuski. Tarkoitus oli jäädä sinne myös yöksi. Mut kiitti, mut meneekö sun festarit pilalle?": nainen sanoi.
"Ei mene, mietin jo poislähtöä.": Alexandra vastasi.

Humalaista naista alettiin taluttaa kohti autoa. "Hitsi tää painaa:" nainen sanoi. "Mä oon muuten Sanna.":nainen sanoi. "Mä olen Alexandra."
"Kaunis nimi sulla:" Sanna vastasi ja hymyili vaikka humalaista naista taluttaessa sen voisi tulkita virnistykseksi.

He pääsivät autolle ja saivat humalaisen seuralaisen takapenkille. "Kiitos":sanoi Sanna ja kosketti Alexandran olkapäätä. "Lähtisitkö vielä kahville, voisin tarjota ainakin kahvit tästä avusta?": Sanna kysyi. "Mikä ettei, kiitos": vastasi Alexandra.

Automatkalla juteltiin niitä näitä. Keskusteltiin mikä bändi oli hyvä ja mikä huono. Pian saavuttiin humalaisen naisen kotiovelle ja saatettiin hänet sisään. Sen verran oli kykyä kävellä, ettei enää tarvinnut häntä raahata.

Sanna ja Alexandra saapuivat autolle. Molemmat istuivat penkille ja olivat paikallaan. Sannan käsi hapuili ensin virta-avainta, mutta siirtyi varovasti Alexandran reidelle. "Tota...":kysyi Sanna. "Haluaisitko suudella...öö...en ole ennen suudellut...naista."
Alexandra siirsi kätensä Sannan olapäälle. " Haluan": vastasi Alexandra. Sanna siirtyi lähemmäksi ja varovasti suuteli Alexandraa suulle. Ensin lyhyesti pari kertaa ja sitten pidempään. Sitten Sanna vetäytyi ja kääntyi istuma asentoon ja käynnisti auton. "Tiedän hyvän yökahvilan, ajetaan sinne!": Sanna sanoi ja lähti ajamaan.

Kahvilassa otettiin kupit kahvia ja istuttiin pöytään. Kumpikin tuijottivat toisiaan ja välillä pöytään. Alexandra otti Sannaa kädestä ja hieroi kämmenselkää. Sannaa se hieman nauratti, tuntui kutittamiselta. 

Sanna ja Alexandra astuivat ulos kahvilasta. Tuskin he olivat päässeet ulos, kun Sanna painoi Alexandraa seinää vasten ja alkoi suudella kiivaasti. Sannan kädet kulkivat pitkin Alexandran vartaloa. Alexandra vastasi samanlaisin kädenliikkein Sannan vartalolla. Kesken suudelman Sanna huokasi hiljaa:"Haluaisin olla naisen kanssa..." ja jatkoi suutelua. Pian suudelmat ja hyväilyt keskeytyivät kun muita asiakkaita alkoi tulla kahvilaan. Alexandra ja Sanna lähtivät kävelemään autolle kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sanna lähti ajamaan ja pysähtyi pian kauniin levähdyspaikan luo. "Tule!": Sanna sanoi. Sanna johdatti Alexandran läheiselle uimakopille. Sisään päästyään Sanna painoi taas Alexandraa seinää vasten ja alkoi suudella kiivaasti. Alexandra heitti takkinsa pois. Sillä välin Sanna riisui oman takkinsa ja paidan pois, niin että hänelle jäi yläosasta rintaliivit. Sanna kyykistyi Alexandran eteen ja alkoi avaamaan Alexandran farkkushortseja . Hän irroitti vyön ja veti farkkushotsit alas siten, että Alexandran kulli pääsi vapaasti seisomaan. "Käänny!": Sanna käskytti Alexandraa kääntymään ja työnsi hänet kasvot kohti seinää. Sitten Sanna otti Alexandran vyön ja sitoi Alexandran kädet ranteista yhteen. "Käänny!": Sanna käskytti jälleen Alexandraa kääntymään. Alexandran kulli seisoi jäykkänä. Sanna suuteli varovasti kullia, mutta aloitti ensin käsin tekemään edestakaista liikettä. Sitten hän aloitti suihinoton ja imi ahnaasti kullia. 

Ennen kuin Alexandra oli laukeamaisillaan,  Sanna asetti hänet istumaan. Sanna riisui rintaliivit, kengät ja housut ja asettui istumaan hajareisin Alexandran syliin ja asetti kullin pilluunsa. Sanna aloitti ratsastavan liikkeen Alexandran sylissä hieroen rintojaan samalla Alexandran vartaloon. Alexandra ei voinut muuta kuin huokailla Sannan liikkeiden mukaisesti,  sillä olihan hänen kädet sidotut vyöllä selän takana.

Sanna nousi pois Alexandran sylistä ja auttoi Alexandran seisomaan. Hän vapautti Alexandran kädet selän takaa ja sanoi:" Nyt on sinun vuorosi." Sanna ojensi ranteensa Alexandraa kohti ja pyysi sitomaan ne vyöllä kiinni. Sanna asettui penkille polvilleen. Alexandra asetti kullinsa Sannan pilluun ja aloitti tasaisesti kiihtyvän työnnön. Ennen laukeamistaan Alexandra veti kullinsa pois pillusta ja siirtyi Sannan eteen laukesi spermat Sannan kasvoille.    

He keräsivät vaatteensa ja siirtyivät auton takapenkille. Alexandra otti Sannan syleilyynsä ja nukahtivat tyytyväisinä.

Hyvää yötä ja kauniita unia!  

  



 

28. helmikuuta 2025

Tahtoisin olla osa luontoa 2

 Kesä meni ja hiljalleen sää muuttui syksyisemmäksi. Opinnot alkoivat taas yliopistolla. Luennot ja tehtävät veivät aikaani, mutta ehdin kuitenkin välillä miettiä kesän alun tapahtumia Repovedellä. 

Muutoin oli aika hiljaista sakaalirintamalla. Joskus välillä puin harnessin ja kuonokopan päälleni ja laitoin anustappiin kiinnitetyn hännän paikoilleen, mutta pian kiinnostus vei johonkin muualle. Fetlifeissa keskustelua muitten kanssa nosti fiilistä ja miiteissä käynti myöskin, mutta bileisiin meno tyssäsi milloin mihinkin mahdottomuuteen.

Kun olo tuntui epätoivoiselta bileiden suhteen, huomasin keskusteluissa maininnan kissakahvilasta ja että sellainen aiottiin järjestää. Luin ilmoa ensin ajatuksella - ei nyt tuonne- sisäinen palo alkoi kasvaa ja ei olikin jo ehkä. 

Kissakahvilassa ajatuksena oli, että pet-play lemmikit voisivat tulla asiakkaiden silitettäviksi ja hellittäviksi. Kukin pet-play lemmikki saa itse määrätä miten häntä kohdellaan, kenen kanssa ja kuinka kauan. Asiakkaat saavat helliä lemmikkejä, kuitenkin lemmikkien ehdolla ja sukuelimiin ja rintoihin ei saa koskea ilman lupaa. Entä jos ehkä olisi jo kyllä?

Laitoin ilmoittautumisen sisään. Mieleeni tunkeutui jo ajatuksia, entä jos olen ainoa, entä jos minua hyväksytä, entä jos en osaa olla aito. Mutta tyhjennyttyäni ajatuksiani ja Fetlifeissa saamani kannustus rohkaisivat minua jatkamaan.

Tapahtuma aamuna pakkasi reppuni ja sinne harnessin, hännän, kuonokopan sekä penissukkani. Muuta en oikeastaan tarvinnut, koska kahvila lupasi tarjota ruuan ja juotavan. Ohjeessa oli, että soita tai laita viesti kun olet ovella, niin kahvilan emäntä tulee vastaan. Ohjeessa luki myös, että emäntä haluaa ottaa jokaisen henkilökohtaisesti vastaan, jotta kukaan ei tuntisi itsensä vieraaksi.

Soitin ovella ja puhelimeen vastasi pirteä ääni, joka sanoi tulevansa ovelle. "Hei, olen Sini. Ihana että pääsit tulemaan": nainen sanoi ja halasi hellästi." Tule mukaani, niin näytän sinulle paikkoja":hän sanoi. En ollut vielä ehtinyt kuin hei sanoa, kun tunsin jo oloni aika kotoisaksi. 

"Teitä on kuusi tänään, ihanaa. Saatte rauhassa tutustua toisiinne, mutta teillä on myös omat paikat, missä saatte kukin olla rauhassa.": Sini sanoi ja johdatti minut omalle paikalle. Paikka oli kuin vaateliikkeen pukuhuone, mutta tilan sai peitettyä ulkopuolisten katseilta. 

Kukin pet-play lemmikki sai rauhassa pukeutua ja noin tunnin päästä ennen kahvilan aukeamista Sini kutsui kaikki meidät koolle. Sini kiitteli jo kaikkia tulijoita ja muistutteli meitä ohjeista. Mitään epämiellyttävää ei tarvitse sietää, mihin ei saanut asiakkaan koskettaa ja että lemmikki itse sai päättää miten, kenen kanssa ja kuinka kauan halusi olla. Turvapeitto oli peitto, johon kääriytyneenä voi ilmoittaa koskemattomuutensa. 

Ennen kahvilan avaamista ehdimme hiukan tutustua toisiimme. Oli pari kissaa ja koiraa, kettu ja minä sakaali. Erotuin hieman muista, mutta olomme oli vilpitön ja kannustava. Ehdimme hieman keskustella asuistamme, mutta tarkoitus jälkeen päin oli pitää bileet kahvilan kunniaksi.

Sitten kello soi ja emäntämme Sinin ääni toivotti asiakkaat tervetulleiksi. Väki tilasi kahvia ja teetä sekä leipomuksia. Jonkin ajan kuluttua Sini pyysi hiljaisuutta ja kertoi kissakahvilan teemasta sekä lemmikeistä. Sini muistutti myös koskemattomuuden ohjeista ja että lemmikit itse päättävät tekemisistään. 

Teimme ryhmähalin, ennekuin astuimme kahvilaan. Pieni hiljaisuus tuli aluksi, mutta kun osoitimme vilpittömyyttämme, myös väki tunsi olonsa vapautuneemmaksi. Astelin pitkin käytävää ja mietin kenen luokse astelisin ensimmäiseksi. Huomasin miehen ja naisen istuvan pöydän ääressä ja ojentavan minua kohden kätensä. Tein ensin koiramaisesti nuuhkimalla kummankin kättä ja hieman kuin nuolien kättä, mutta pian puskin päätäni kissamaisesti heidän  käsivarsia pitkin. Odotin heidän aloittavan pääni ja olkapäiden silittämisen, mutta he olivat aika vaitonaisia liikkeissään, joten otin irtioton heistä ja lähdin etsimään muita.

Parin pöydän jälkeen tulin erään naisen luo. Hän istui hieman sivuttain tuolissaan, joten pääsin aloittamaan hieman kissamaista hierontaa hänen nahkasaappaiden vasten. Tunsin kuinka hänen nahkakäsineensä alkoi silittää olkapäitäni ja hiuksiani sekä niskaa. Olin kuin ekstaasissa hänen ihanaa liikettään hartioillani ja niskassani ja samalla itse hieroin muuta kehoani hänen nahkasaapastaan vasten. Olisin voinut laueta hänen saappailleen, mutta jouduin vetäytymään turvapeittoon, jotta en joutuisi peittelemään seisovaa kulliani.

Ilta oli ollut ihana. Olimme kaikki väsyneitä, mutta teimme lopuksi ryhmähalit ennenkuin omat bileemme alkaisivat. Mutta mitä tein kissa lemmikin kanssa jääköön seuraavaan kertaan.

Heippa