20. tammikuuta 2018

Odotus

Tämä aikani matelee,
tuntuu kuin mikään eteenpäin ei mee.
Seison kadun kulmassa,
siinä samassa missä aiemmin.

Poltin tupakan, jos toisenkin
katson kelloa kerran jos toisenkin.

Entä jos et sä tuu,
jäitkö sanomatta pois?
Vai eikö aikasi kuljekaan
samaan tahtiin kuin mun?

Lumi peittää jo takkiain,
sitä poistan käsinein
se jo tartuu saappaisiin
astun sivuun taas askelein.

Kaivan esiin puhelimen
kertooko se viestin sen.

Entä jos et sä tuu,
jäitkö sanomatta pois?
Vai eikö aikasi kuljekaan
samaan tahtiin kuin mun?

Kun sä saavuit
oon kylmissäin
kiedoit kätesi ympärillein
Et sanonut syytä miks myöhässä oot,
suukkosi siihen vastatkoon.

Miksi odotus tuskaa olla voi,
kun kaiken tahtoo.
Mut siitä unelmoi
että kaksin olla voi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle!